Nyt en kyllä tiedä, että miten tähän Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlanäytelmään Ihanteiden aika - Päivälehden piiri pitäisi oikein suhtautua. Että onko sen tarkoitus olla ihan oikea näytelmä vai enemmänkin sellainen historiallis-humoristinen kavalkadi, jonka kuvittelisin istuvan yrityksen tai yhdistyksen vuosijuhlaa virkistämään. Kyllähän tässä on ihan kovan kaliiberin ammattilaiset tekemässä, ohjaaja Katja Krohn etunenässä, mutta jotenkin kummallisen epämääräiseksi jää.
Teksti on historiallista faktaa toisensa perään, mutta koska ollaan tilaajan puolella, ei keskeisissä henkilöissä ole oikein kunnon ristiriitaa tai edes persoonaa, vaan karikatyyrimäisiksi kuviksi jäävät niin Eero Erkko, Juhani Aho kuin Arvid Järnefeltkin, onelinereitä (toki meheviä sellaisia) laukovasta Minna Canthista puhumattakaan.
Tyylilaji on lähinnä kansallisromanttinen camp. Välillä ollaan hirmuisen tosissaan, välillä lipsahtaa sketsiviihteen puolelle. Tarina kaahaa etukenossa, kuin olisi puristettu kolmen tunnin teksti kahteen. Tekniikkaan on panostettu, montypythonmaiset animaatiot ovat oikeinkin näyttäviä, tarkoituksellisen anakronistinen puvustus varsin viehättävää, jos kohta vähän hämmentävääkin.
Mutta sitten on myös kiusaannuttavaa tanssia, yllättäen joka käänteessä ilmaantuva Ida Ahlberg (johon näyttämölläkin suhtaudutaan, että no voi vee, taas tuo tunkee sitä einoleinoaan lausumaan) ja hukassa olevia näyttelijöitä, jotka latelevat tekstiä hätäisesti maneerit pinnassa.
Toki Päivälehden tarinasta saa kiintoisia rinnastuksia nykypäivän lehdistön asemaan, sananvapauteen ja sensuuriin, mutta ehkä sen olisi saanut sanottua myös keskittyen ja syventäen. Nyt tasapaksuus tekee tästä lähinnä komediallisella otteella dramatisoitun oppitunnin.
*****
Helsingin Sanomat: Ihanteiden aika - Päivälehden piiri
Esitys 14.3.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!