Korjaamon kulmasalin katsomoon istuessani huomaan kameran kuvaavan yleisöä. Tulee heti kiusaantunut olo, miten tässä nyt istuisi, toivottavasti en joudu osallistumaan...
Tosi-tv-ohjelma American Monkeyn kuvaukset ovat alkamassa. Arvovaltainen raati, Markku Köngäs, Satu Lipponen ja Tomi Turunen asettuvat paikoilleen ja ensimmäinen laulaja (nimi tuntematon) aloittaa. Hän vetäisee suloisesti My Funny Valentinen, saa tuomareilta hurjat tsempit ja menee suoraan jatkoon. Seuraava laulaja (Jyri Ojansivu) ei sitten enää samanlaista lämpöä saakaan.
Kajaanin, Kemin ja Oulun kaupunginteattereiden sekä Rovaniemen Teatterin yhteistuotanto on, paitsi hatunnoston arvoinen yhteisponnistus maantieteellisesti lähes puolta Suomea edustavilta teattereilta, myös eri tiukkaa settiä. Linda Wallgren on ohjannut itsekin Viron Idolsissa tuomaroineen Mihkel Raudin railakkaan tekstin vähintään yhtä kovilla paukuilla.
On formaattitelevisiota, julkisuuden himoa ja raakaa pudotuspeliä. On yllättäviä käänteitä ja väkivallan uhkaa. Armoton kamera poimii lähikuvaan niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin. Miten pitkälle kukin on valmis menemään banaanin takia - tai siis seuraavalle kierrokselle oikeuttavan lappusen takia. Entä vanhemman hyväksynnän takia? Rakkauden takia? Minkä vaan takia?
Ensisilmäyksellä erottuvan sisällön lisäksi tekstissä on jotakin kiehtovan vinksahtanutta, sen maailma on vielä kierompi kuin aluksi uskalsi toivoa. Kun roolit vaihtuvat ja arvioiva katse kääntyy arvioijaan itseensä, nousee esiin todella rumia asioita. Harmittoman oloinen sanailu vaihtuu hetkessä jäätäväksi. Ollaan koko ajan vähän surrealistisella rajalla, satiiri on viiltävän terävää.
Näyttelijät näyttelevät ihan piinallisen hyvin, tunnelma on autenttisen oloinen. Juuri tuollaisia hahmojahan idolsit ovat pullollaan pöydän molemmin puolin. Tomi Turusen ja roolihenkilönsä ilmeinen ikäero aiheuttaa tosin minun päässäni hetken aikaa vielä kummallisempia juonivirityksiä. On sitä vääntöä kirjailijankin jäljiltä jo riittävästi.
Huumori on mustaakin mustempaa, kaikki kelpaa naurunalaiseksi, ihan hirveätkin jutut. Nauru juuttuu kurkkuun, kun oivallus tulee. Eihän tämä esitys kerro pelkästään niistä, jotka julkisuuteen yrittävät keinolla millä hyvänsä. Vähintäänkin yhtä paljon se kertoo meistä katsojista, jotka se salavihkaa viettelee taputtamaan oikeissa kohdissa kuin koulutetut apinat, tai sellaiset vedettävät peltiset. Kun huomaakin aplodeeraavansa toisen ihmisen nöyryyttämiselle, on olo aika ilkeä.
Hieno, inhottava ja mahassa solmuna vielä pitkään tuntuva esitys!
*****
Kajaanin, Kemin, Oulun kaupunginteatterit ja Rovaniemen Teatteri: American Monkey
Vierailu Kulttuuritehdas Korjaamolla 22.3.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!