Aura of Puppets -verkoston ja TEHDAS Teatterin Romeo ja Julia on suuruudenhullua Shakespearea nukeilla (työryhmän oma määritelmä). Merja Pöyhösen ja yli 20-henkisen työryhmän suurponnistus on pysäyttävä tulkinta lukemattomia kertoja tulkitusta tarinasta.
Maailmanlopun Veronaan, kaatopaikalle sijoittuva esitys keskittyy Juliaan. Capuletit ja Montaguet vihaavat toisiaan ihan niin kuin aina ennenkin, mutta nyt käynnissä sen sortin bakkanaalit, että hirvittää. Maailma on raaka ja väkivaltainen. Rouva Capulet sukeltaa pilleripurkkiin, kreivi Paris diilaa kokkelia. Bileet ovat aina käynnissä.
Tämän rappion keskellä Julia haaveilee jostakin suuremmasta, mutta hänet myydään halvalla. Romeolla ei ole horisontissaan sen parempia tulevaisuuden näkymiä.
Kaiken ruman ja inhottavan keskellä nämä kaksi lasta - kuten Shakespeare heidät kirjoitti - rakastuvat päättömästi ja tekevät traagisia ratkaisuja. Paavo Cajanderin käännös luo kiintoisaa kontrastia rupiseen tulkintaan.
Heini Maarasen rakentamat groteskit nuket ovat taitavien näyttelijöiden käsissä hyvin eläviä, yhtäaikaa koomisia ja traagisia surkastuineine jalkoineen, roikkotisseineen ja vääristyneine kasvoineen. Erityisesti Sirpa Järvenpään Julia on vivahteikas ja ihastuttavan herkkä. Balthazar-koira on Nanna Mäkisen käsissä aivan hurmaava.
Räkäiset raspiäänet sopivat kyllä hahmojen habitukseen, mutta tekevät välillä repliikkien kuulemisesta työlästä. Joidenkin näyttelijöiden puheesta en saa lainkaan tolkkua ja erityisesti joukkokohtauksissa, jossa kaikki rääkyvät toistensa suihin, riipii korvia. Toisaalta, ei kai tunnelman ole tarkoituskaan olla erityisen miellyttävä.
Jos hahmot ovatkin esityksen suola, on dramaturgiassa heikkoutensa. Herkullisia hahmoja haluaisi nähdä enemmän, nyt näyttämöllä tapahtuu koko ajan niin paljon, että kokonaisuus sirpaloituu. Välillä kerronta jämähtää toistuviin reiveihin. Toki ne luovat apokalyptista maailmaa, mutta myös turruttavat.
Esitys loppuu, tragedia on toistaiseksi ohi, mutta maailmanlopun bileet jatkuvat. Kaatopaikka leviää ja peittää onnettoman rakkauden jäljet. Ihmisen arvo on tässä todellisuudessa pieni.
*****
Esitys Nukketeatteri Sampossa 26.2.2016
Olen iloinen että tämä esitys lähti kiertueelle ja saavutti lisää katsojia, itse olin katsomassa tätä Turussa syksyllä. Itse ihastuin myös kovasti Julian ja Balthazarin nukettajien taitoon, oli hämmentävää kuinka nukkejen ilmeet tuntuivat muuttuvan tilanteen mukaan vaikkei se tietenkään ollut mahdollista. Mukava palata Maailmanlopun Veronaan tekstien kautta, mieleen jäi etenkin lopun suhina ja kaoottinen rauha.
VastaaPoista