Savonlinnalaisessa lähiössä Kellarpellossa Pasi tekee itsemurhan ja Helsingin Punavuoressa Pasin lapsuudenkaveri Hemmon punaviherkupla puhkeaa. Hemmo kääntää katseensa menneisyyteen ja yhteiseen taipaleeseen Pasin kanssa. Milloin Pasin elämä alkoi mennä pieleen?
80-luvulla lapsuuteni eläneenä on Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi Was Here -esitys täynnä tuttuja asioita. TV-tunnarit vievät heti lapsuuden olohuoneeseen, toppakengät koulunpihalle. Silloin joskus osasin puhelinnumerotkin ulkoa.
Muualta Savonlinnaan muuttanut Hemmo ei osaa päiväkodin pihalla sanoa mie, mutta Pasi alkaa hänelle silti kaveriksi. Johannes Holopainen ja Juho Milonoff luovat herkällä tutkalla eri-ikäisistä paseista ja hemmoista muutamalla piirteellä tunnistettavia.
Robert Enckell ja Vilma Melasniemi tekevät liudan vahvasti karrikoituja sivuhahmoja, Enckell karmeasta tarhantädistä kiljua myyvään keski-ikäiseen ikiteiniin, Melasniemi Hemmon häpeämästä akateemisesta tuplalesboäidistä pornotähti Sarah Youngiin. Harmittaa, että Melasniemen esittämä koulukaveri ja Hemmon rakkauden kohde Turnajaiskeppi ei saa oikeaa nimeä edes aikuisena.
Näkökulma on Hemmon ja nimenomaan aikuisen Hemmon, joka tarkastelee mennyttä 2000-luvun punavuorelaisten lasien läpi. 80-luvun Savonlinna on täysin erilainen maailma, jossa viikset eivät ole ironisia ja kengät ostetaan Kesportista. Joukkoon kuuluminen on tärkeämpää kuin itsensä toteuttaminen.
Ystävysten tiet eroavat, kun Hemmo muuttaa pois opiskelemaan, Pasi sen sijaan jää amikseen, lopettaa senkin ja syrjäytyy. Ketä kiinnostaa masentunut savonlinnalainen LVI-asentaja? Hemmokaan ei kaveriaan enää kestä tavata, kun toisen paha olo on liikaa.
Nostalgiset muistelot katkeavat karusti laukauksen ääneen. On kiinnostava kysymys, miten valikoiva ihmisen muisti onkaan, miksi mieleen nousevat juuri tietyt hetket, eivätkä ne toiset? Pasin kohtaloa ei esitys tyhjennä, hän jää Hemmon mielikuvaksi.
Vaikka esitys on humoristinen ja haikea sekä Maijalan ohjaukseksi yllättävän lempeä, on se myös vähän hampaaton ja jää nostalgiatripiksi. 80-luvun tavallisuus on muuttunut museokamaksi, jota voidaan hyväntahtoisesti naureskellen muistella, mutta ei jota ei kuitenkaan taida kukaan haluta takaisin.
*****
KOM-teatteri: Pasi Was Here
Kantaesitys 24.2.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!