Stage-viikonloppuni
toinen esitys oli näyttämöversio Ingmar Bergmanin Persona-elokuvasta. Ville Kurjen ohjaama esitys
tarjosi yhden hienoimmista näkemistäni roolitöistä pitkään aikaan, mutta ei
kokonaisutena noussut samalle tasalle.
Minna
Hämäläisen tulkinta ilman fyysistä tai psyykkistä syytä puhumattomaksi
muuttuneesta Elisabethistä on pakahduttavan upea. Hämäläisen työ on tarkkaa, painostavaa
ja terävää. Elisabeth ilmaisee tunteitaan vain pienillä eleillä ja
ilmeillä, mutta jättää usein katsojan epätietoisena etsimään merkityksiä.
Elisabethin
mykkyyttä vastaan häntä hoitava Alma puhuu lakkaamatta. Alman puhe on tyhjää,
vaikka hän paljastaakin itsestään näennäisen paljon. Sofia Molinin tulkinta Almasta
pysyy loppuun saakka aika pinnallisena, silloinkin kun rooli vaatisi voimaa ja tietynlaista painajaismaisuutta.
En löydä
naisten väliltä sellaista sulautumista, mitä tarina antaisi
odottaa, vaan tuntuu, että katson kahta toisistaan erillistä roolisuoritusta. Harmi sinänsä, Kurjen sovitus ja ohjaukselliset ratkaisut projisointeineen ovat
muuten mielestäni varsin mainioita.
*****
Esitys Stage-festivaalilla 23.8.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!