Itävallasta tulee mieleen The Sound of Music, Conchita Wurst ja Wienin filharmonikkojen uuden vuoden konsertti Radetzky-marsseineen. Mutta toisaalta myös Jörg Haider, Natascha Kampusch ja Josef Friztl. Itävaltalaisia olivat niin Mozart, Freud kuin Hitlerkin.
Aivan Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevassa Rechnitzissä tapahtui toisen maailmansodan viime metreillä, keväällä 1945 hirvittävä juutalaisten joukkomurha. Paronittaren juhlien huipentumaksi nousi mahdollisuus ampua elävään maaliin, syyllisiä ei koskaan saatu vastaamaan teoistaan. Elfriede Jelinekin näytelmä Rechnitz (Tuhon enkeli) pohtii tapauksen pohjalta syyllisyyttä, vaikenemista ja vastuuta.
En tunne Jelinekiä Pianonopettaja-elokuvaa syvällisemmin, ennakko-oletukseni on monikerroksisuus, mutta myös vaikeatulkintaisuus. Rechnitz (Tuhon Enkeli) väistää Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjauksessa turhan painon ja vaikka esitys ei ole vaivaton ottaa vastaan, se antaa katsojan assosiaatioille tilaa.
Tai näin ainakin minulle käy, en edes pysty seuraamaan esseemäistä ja väitteiltään runsasta tekstiä yhtäjaksoisesti, kun lause sieltä toinen täältä herättää jonkun oman mielleyhtymäni, joka johdattaa johonkin uuteen vain palatakseen hetken päästä näyttämölle. En ota tästä paineita, kaikkea ei ehkä ole edes olennaista ottaa haltuun. Tästä huolimatta esitys tarttuu minuun, pistää miettimään ja hätkäyttääkin välillä.
Esiintyjät - Tanjalotta Räikkä, Anna Lipponen, Elisa Salo, Jarkko Mandelin ja Hannes Mikkelsson - uppoutuvat Jelinekin tajunnanvirtaan tarjoten sen sen kummemmin kuorruttamatta, mutta harkiten eteenpäin. Ajoittain tuntuu kuin teksti muuttuisi musiikiksi.
Esityksen huumori on sarkastista, mustaa ja puistattavaa. Näyttämö on täynnä visuaalista kerrostumaa, joka hivelee silmää. Jarkko Mandelinin anteeksipyytelemättömän eroottiset koreografiat sekä Janne Hastin musiikki tuovat ruman ja inhottavan maailman keskelle odottamatonta kauneutta.
Syylliset hautaavat lopulta itse itsensä. "Eivät kaikki voi olla uhreja, jonkun on myös oltava tekijä", todetaan. Ei jokaisen taideteoksen kuulukaan tuottaa hyvää oloa, joskus on annettava myös pahuuden vaikuttaa.
*****
Jalostamo-kollektiivi: Rechnitz (Tuhon Enkeli)
Esitys Kiasma-teatterissa 17.1.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!