24 tammikuuta, 2016

Tuonelan joutsen lipuu keskeneräisillä vesillä

Harvoin tulee samasta esityksestä mieleen sanapari lyyrinen ja korni, mutta niin vain tuollaiset nousevat katsoessani suomalaisen nykysirkukseen ja fyysiseen teatteriin erikoistuneen WHS:n ja korealaisen nykytanssiryhmä Sungsoo Ahn Pick-up Groupin Swan of Tuonela -esitystä.

Sibeliuksen juhlavuoden ohjelmistossa kantaesitetty teos ottaa aiheensa eli Lemminkäisen tarinan ja Tuonelan joutsenen hyvin rennosti ja vapaasti käsittelyynsä. Joutsenen niskat vedetään näyttävästi nurin heti alkupuolella, joten selvää on, ettei kuvia ole tultu kumartelemaan.

Olen koko ajan kahden vaiheilla siitä, mitä mieltä esityksestä olen. Se alkaa vaikuttavasti painovoimaa uhmaten. Sungsoo Ahnin koreografioima liike kiertyy tanssijoiden kehosta ja viskoo ulottuvat raajat mittaansa pidemmälle. 

Lemminkäisen surma on sekä tanssillisesti että visuaalisesti kiinnostava kohtaus joidenkin muiden jäädessä dramaturgisesti heppoisiksi "numeroiksi". Noora Jupin akrobatia toimii paitsi yksin, myös uppoaa kokonaisuuteen. 

Esityksen ohjannut Ville Walo heiluu itse tarkoituksellisen pateettisena seremoniamestarina, jonka esinemanipulaatiot joutsenen irtokaulan kanssa pääasiassa pitkästyttävät minua. Walon kehonhallinta on niin paljon kankeampaa hiippailua tanssijoihin verrattuna, että väkisinkin hänen läsnäoloonsa kiinnittyy valtavasti joko tahallista tai tahatonta huumoria.

Mutta toisaalta, miten tosissaan nyt ylipäätään pitäisi ottaa pitsipöksyissä, polvisukissa ja joutsen persvaossa heiluva henkilö. Välillä huomaan nauravani ihan yksin, mutta en tiedä naurattaako joutsenkaulan fallinen väärinkäyttö minua idean nerokkuuden vai korniuden vuoksi.

Loppujen lopuksi minulle kiinnostavinta esityksessä on preparoitua pianoa soittavan Hauschkan, sellisti Markus Hohtin ja perkussionisti Samuli Kosmisen Sibeliusta vapaalla kädellä sovittava ja siitä ammentava musiikki. Shamanistinen paukutus ja sellon syvä valitus käyvät ytimeen.

Kaikenkaikkiaan esitys jää kuitenkin kovin epätasaiseksi ja dramaturgisesti keskeneräiseksi. Hienoja hetkiä, mutta paljon kill your darlings -kamaakin.

*****
WHS & Sungsoo Ahn Pick-up Group: Swan of Tuonela
Vierailuesitys Espoon Kaupunginteatterissa 22.1.2016

2 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä aika paljon, syvän hämmennyksen se kyllä jätti mutta paljon oli hyvää. Lemminkäisen tarinan olisin kyllä voinut kerrata ennen katsomista, meni vähän ohi syksyn reissulla jotkin jutut. Akrobatiasta pidin eniten, joutsenkaulailu oli välillä harvinaisen kryptistä mutta jollain tavalla riemastuttavaa.

    VastaaPoista
  2. Mulle Lemminkäisen tarina on tuttuakin tutumpi, mutta ei se kyllä kryptisen avaamista avittanut.

    VastaaPoista

Arvostan omalla nimellä kommentointia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...