Viikonloppuun osui vahingossa kaksi rakenteellisesti samankaltaista, jos kohta muuten täysin erilaista esitystä. Sekä Sad Songs from the Heart of Europe että Das Ria ovat naisen esittämiä moniroolisia monologeja, joissa näyttelijä pääsee näyttämään taitonsa.
KokoTeatterissa vieraileva Sad Songs from the Heart of Europe, on Kristian Smedsin Dostojevski-sovitus. Rikos ja Rangaistus tulkitaan siinä Sonjan näkökulmasta, tapahtumapaikka ja aika on jossakin nyky-( ja ehkä tulevankin) Euroopan hämärillä kujilla.
Jari Juutisen ohjaus pelaa mm. objektien inhimillistämisellä, hieman samaan tapaan kuin Tuomo Rämön ja Markus Järvenpään Rikos ja rangaistus -esityskin. Huomaan, että minun on vaikea olla vertaamatta esityksiä toisiinsa, mutta se lienee toisaalta väistämätöntä. Sääli Sad Songs... -esitykselle, että Rämön ja Järvenpään versio on yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt.
Liisa Sofia Pöntisen rouheasti tulkitsemina elävät kasvot saavat sekä puliukoksi taantunut, syvästi inhimillinen Marmeladov kuin huumekauppaa käyvän Aljona Ivanovnan hengiltä hakkaava Raskolnikovkin. Raskolnikovista ei inhimillisyyttä tihku, hän on yli-ihmisharhassaan piehtaroiva pukari. Kaikkein vähiten esityksessä avautuu itse Sonja, hurskas huora, jonka puhe on ylevöitettyä ja katse kohti kaukaisuutta.
Jollain tavalla esitys jää harmittamaan minua. Siinä on paljon hyvää ja esimerkiksi sen tapa osallistaa katsojat on lempeä ja ymmärtävä. Kuitenkin se jättää minut ilman tunnetta, kuin katsoisin teknistä, toki taitavaa, mutta kuitenkin teknistä suoritetta.
Vähän samaa vaivaa on Teatteri Jurkassa nähtävässä Das Riassa. Olin itseasiassa katsomassa sitä jo toista kertaa, sillä vetämäni #kotikriitikot-kurssi jatkuu toisella painoksella ja halusin saada esityksestä tuoreemman muiston. Syyskaudella esityksestä jäi kirjoittamatta, useammastakin syystä.
Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama monologi viittaa jo nimessään siihen, että on aivan sama, mikä tarina näyttämölle on laitettu, tärkeintä esityksessä on Ria Kataja. Ja melkoista hötöä esityksen juoni onkin, leffakuvauksia tarkastellaan nuoren harjoittelijan Allin näkökulmasta, vastassaan mm. kansainvälistä uraa tehnyt grand old lady Ritva ja pelimies-Kari-Sakari.
Ihan pelkkä hahmoille perustuva sketsikimara ei ole käsikirjoittajalle riittänyt, mukaan on virkattu traaginen salaisuus, jota väläytellään sopivissa väleissä. Se vain tuntuu aika päälleliimatulta ja "kaikki olikin vain unta" -tyyppinen loppuratkaisu, no, sekin harmittaa heppoisuudellaan.
Ria Katajan työtä on sen sijaan ilo katsoa. Nuoresta epävarmasta tytöstä elämää suuremmaksi diivaksi ja mystiseksi miessankariksi suvereenisti vaihtava Kataja taitaa niin humoristiset kuin herkemmätkin vireet. Käsikirjoituksen puutteet lässäyttävät kuitenkin esityksen, joka tuntuu alle 1,5-tunnin mittaansa pidemmältä.
*****
sadsongscomplex:fi: Sad Songs from the Heart of Europe
Vierailuesitys KokoTeatterissa 15.1.2016
Teatteri Jurkka: Das Ria
Esitys 16.1.2016
Ps. Das Ria on materiaalina Teatteri Jurkassa vetämälläni #Teatterikritiikin lyhyt oppimäärä -kurssilla. Sekä minun että opiskelijoiden mielipiteet ovat omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!