Tanssiteatteri Hurjaruuthissa on paraikaa käynnissä Naisklovnifestivaali Punainen Helmi. Ystäväni kysyi tänään, miten naisklovnit eroavat klovneista. Niin. Jos esiintymässä olisi miehiä, kyseessä olisi klovnifestivaali.
Janna Haaviston Pirkko the Finnish Masochist on klovnisoolo myyttisestä suomalaisesta naisesta. Siitä, joka hoitaa maatilan hommat siinä missä mieskin. Siitä, joka on suomalaisesta koivusta kirveellä veistetty. Siitä, joka karjalanpiirakan rypyttämisen välissä käy pihalla hyppäämässä pituutta. Siitä, joka saunan jälkeen avannossa kuorii kasvot ja ajaa säärikarvatkin sillä kirveellä. Esityksessä on paljon sekä hilpeitä että salaviisaita huomioita "suomalaisesta naisesta", mutta kokonaisuutena se toimii vain osittain.
Alun improvisaatioon ja yleisön kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen perustuva jakso on turhan pitkä ja välillä esitys jämähtää jotenkin polkemaan paikalleen, mutta sitten taas löytyy joku pähkähullu kulma aiheeseen. Hahmon häpeämättömyys on virkistävää ja Haavisto paljastaa myös Pirkon lihallisemmat tarpeet. Pirkon kontakti yleisöön perustuu pitkälti ylimielisyyteen ja paheksuntaan, joka tuntuu tylsältä strategialta. Ei kukaan halua tuntea itseään huonoksi, jotenkin väärin tai liian vähän reagoivaksi katsojaksi. Mutta onneksi Pirkolta löytyy lohdutukseksi rinkeleitä ja riisipiirakoita yllättävistä... hm... paikoista.
Toinen eilen näkemistäni kotimaisista esitykstä oli Naisklovni-iltamat, joka siis nimensä mukaisesti koostui useammasta numerosta. Minua viehättivät eniten pätkät, joissa oli mukana myös sirkusta eli Kristiina Janhusen kuivakka burleskihenkinen käsilläseisoja Ursula sekä illan päättänyt Ms Angora & Niilo auf Wiedersehen (Sanna Warsell ja Niina Rinta-Opas), jotka tarjosivat dramaattisen dueton trapetsille ja kannettavalle Yamaha-kiipparille. Myös Soile Mäkelän Adolfa-klovnin nekrologissa Soile Mäkelälle oli jotain kiinnostavaa, mutta se tuntui vielä keskeneräiseltä harjoitelmalta.
Hanna Terävän Maija-klovni ja Inga Björnin Ringa olivat viehättävän topakoita toheloita. Sen sijaan RedNoseClubin Amira Khalifan, Nora Raikamon ja Niina Sillanpään pysähtynyt improvisaatio esityksestä, joka ei ehdi alkaa, ei oikein toiminut tässä yhteydessä. Takanani joku kommentoi vieruskaverille "tylsää" ja kyllä itsekin vaihdoin kankulta toiselle aika monta kertaa. Juontajana toiminut Moona Karva (Kaisa Niemi) olisi myös saanut pitää vähän paremmin hommaa kasassa. Illan kestoksi oli arvioitu käsiohjelmassa 60-90 minuuttia, mutta tuosta meni vielä vartti lisää. Siltä se myös tuntui. Tiedän, että olen ennenkin russuttanut näistä kestoista, mutta harvoin pienestä tiivistämisestä olisi haittaa.
Kotimainen naisklovneria näyttäisi kuitenkin olevan aika hyvissä käsissä, enkä malta odottaa lauantaita, jolloin ohjelmassa ovat festivaalin kansainväliset esitykset.
*****
Naisklovnifestivaali Punainen Helmi 2015
Janna Haavisto: Pirkko the Finnish Masochist
Naisklovni-iltamat
Esitykset 11.2.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!