Europaeus on osa Juha Hurmeen väärinymmärrettyjä sankareita käsittelevää trilogiaa. Rakastajat-teatterin Suomalaisuuden puolustus jäi harmi kyllä näkemättä, mutta Maailmankaikkeus Telakalla oli yksi viime vuoden mieleenjäävimmistä.
Hurmeen käsialaksi voisi määritellä muodon sijasta mielen, hänen näytelmiään yhdistää syvä inhimillisyys ja myötätunto, tulkintaa ajatuksen kirkkaus ja ilmavuus. Europaeus rynnii läpi pakkomielteisen elämänsä, vielä on kerättävä lisää kansanrunoja, vielä luotava uusia sanoja nupullaan olevaan suomen kirjakieleen, vielä syvemmälle syvennyttävä tieteen ihmeellisyyksiin. Itsestään hän ei niin välitä, kun hän jalkapelillä tutkimusmatkailee. Aikalaiset eivät pidä häntä minään, mutta se ei miestä hidasta.
Timo Tuomisen roolityö Europaeuksena on yhtä vähän itseään säästävä kuin esikuvansakin ja koko ensemble tanssii yhdessä hengästyttävää koreografiaa. Antti Pääkkönen, Taisto Reimaluoto ja Esa-Matti Long nähdään milloin kolmipäisenä August Ahlqvistina, milloin kansallisen heräämisen hykerryttävinä rivimiehinä ja merkkihenkilöinä. Erityisesti minua koskettaa Reimaluodon Aleksis Kivi, jo kuollut, mutta edelleen aatostaan etsivä, yhtä levoton kuin Europaeuskin.
Äijätunnelmaa tasapainottavat Hanna Rajakankaan ja Petra Poutanen-Hurmeen valtavan monipuolisesti esittämät herkän rosoiset laulut. Koko ajan ilmassa on niin hyväntuulinen huumori kuin jäytävä surukin. Käsillä on teatterileikki, jossa myös katsojana tunnen olevani läsnä.
Ai jai! Hieno esitys, joka mietityttää pidemmälle kuin kotiportaille. Tällaista kokonaisvaltaista hartaushetkeä minäkin katsojana vähän pakkomielteisesti jahtaan.
*****
Suomen Kansallisteatteri: Europaeus
Esitys 3.2.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!