Lavalla on kaksi miestä, suomenruotsalainen Carl Alm ja latvialainen Kārlis Krūmiņš, jotka johdattavat katsojat esityksen maailmaan kysymällä toistuvasti: Voitteko kuvitella, että...? Kuvittelemme heidät toisen maailmansodan aikana Saksan armeijaan väkisin värvätyiksi latvialaissotilaiksi. He ovat paenneet Ruotsiin, mutta päätyneet keskitysleirille odottamaan ruotsalaispoliitikkojen päätöstä siitä, taipuako Neuvostoliiton vaatimuksiin heidän palauttamisekseen. Poliittiset päätökset ratkeavat lopulta aivan muilla perusteilla kuin oikeudenmukaisuudella tai armolla. Ihmisen kohtalo voi olla täysin sattuman varassa.
Alm ja Krūmiņš kuljettavat Leģionāri-esitystä englanniksi, latviaksi, suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi ilman tulkkauksia tai tekstityksiä. Tämä kielten suloinen sekasotku ohjaa huomion sanotun sijaan sanomisen tapaan. Vaikka teksti onkin monisyinen ja osoittaa poliittisen keskustelun järjettömyyden varsin taitavasti, huomaan saavani eniten irti kohtauksista, joissa Krūmiņš puhuu latviaa, jota en ymmärrä lainkaan. Katsomosta poimitulle naiselle osoitettu petetyn miehen monologi ei käännöstä kaipaa.
Almin ja Krūmiņšin aseistariisuvan hyväntuulinen tapa olla näyttämöllä viehättää. Leģionāri saattelee katsojan ulos teatterista kevyin askelein menettämättä silti hitustakaan vakavasta sisällöstään.
*****
Ģertrūdes ielas teātris: Leģionāri
Esitys Tampereen Teatterikesässä 7.8.2013
Arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 10.8.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!