Gaala on Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin vuosittain toistuva tapahtuma, joka antaa aiheeseen syvällisemmin vihkiytymättömälle katsojalle helposti lähestyttävän tavan tutustua erilaisiin taidetanssin lajeihin. Jos yksi numero ei miellytä, tulee seuraava jo vartin tai viimeistään puolen tunnin sisään.
Toisaalta tämä 'jokaiselle jotain' -periaate tekee illasta sillisalaatin, mikä ainakin minua vierastuttaa katsojana melkoisesti. Mitään punaista lankaa ei numeroiden välille ole punottu.
Ohjelmassa on niin Dennis 'Ätä' Nylundin mykkäelokuville kumartava kapellimestarihupailu Eine Kleine WhatMusik, viiltävän elektromusiikin minimalistisesti värisevään tutuun yhdistävä Andrea Miltnerován Dance of the Magnetic Ballerina -soolo kuin Will Funk For Food -ryhmän ylipirteää ja pikkutuhmaa lockingiakin.
Tauon jälkeen nähdään Kaari Martinin rujon anarkistinen flamencosoolo Korppi ja kello, lisää Ätää söpöstelevässä breakdancesoolossa The Date ja lopulta Kansallisbaletille Jacopo Godanin koreografioima dramaattinen nykybalettiteos Spazio-Tempo, joka on minulle kaikessa kummallisuudessaan kimaran kiintoisinta antia. Nautin kyllä myös Martinin keskisormea heiluttelevasta korpista.
Tämän 'kaikkea ja sitten vielä vähän lisää' sisältävän gaalan jälkeen Dansk Dansteaterin Black Diamond -teos on aika heviä settiä. Voisi kyllä olla muutenkin.
Viime aikoina näkemäni nykytanssiteokset ovat olleet varsin konseptivetoisia ja itse tanssia niissä ollut loppujen lopuksi aika vähän. Black Diamondin koreografi Tim Rushton sen sijaan tarjoaa vahvaa liikettä, joka kertoo kaiken olennaisen. Tosin, koska olen pohjimmiltani draamaorientoitunut, en malta olla etsimättä teoksesta tarinaakin.
Minulle kyse on jokseenkin määrittelemättömästä yhteisöstä, joka kontrolloi jäseniään, kuten yhteisöt tuppaavat tekemään. Keskushenkilö, yksi miehistä, erottuu usein kasvottomana näyttäytyvästä joukosta. Teos on jaettu kahteen näytökseen, musta- ja vaaleasävyiseen niin visuaalisesti kuin tanssillisestikin.
Tanssi on kulmikasta ja abstraktia, aggressiivista ja sensuellia. Ryhmäkohtauksissa on ajoittain totalitaristista tunnelmaa. Huomaan välillä vertaavani liikettä gaalassa juuri aikaisemmin näkemääni Godanin balettikoreografiaan. Myös Rushtonin tausta ja liikeen pohja on syvällä klassisessa baletissa, mutta se on käynyt läpi monimutkaisen evoluution.
Esityksen visuaalisuus ruokkii mielikuvitusta. Lattialle pudonneet kiiltävät konfetit pyyhkiytyvät tanssin mukana kuin kuivat lehdet. Taustafondi heijastaa ja monistaa tanssijat kuin timantin monet särmät. Myös Charlotte Østergaardin pukusuunnittelu on täynnä punottuja merkityksiä, liehuvahelmaiset vaatteet piilottavat välillä tanssijat ja häivyttävät rajaa sukupuolten välillä. Joskus tanssijat typistyvät täysin anonyymeiksi kehoiksi. Lopulta yhdestä kuoritaan esiin toinen ihminen.
Nautinnollinen, jos kohta haastava, ajoittain työläskin teos ei yhdellä katsomiskerralla paljasta mysteereitään.
*****
Dennis "Ätä" Nylund: Eine Kleine WhatMusik / The Date; Andrea Miltenrová: Dance of the Magnetic Ballerina; Will Funk For Food: Good Life; Compañía Kaari & Roni Martin: Korppi ja kello; Suomen Kansallisbaletti; Spazio-Tempo
Danske Dansteater: Black Diamond
Esitykset Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla 13.6.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!