Viehättävä Valkoinen ja muut värit

No, tulihan se esitys, joka lopulta tuntui jossain alkusyksyn laimeiden teatterielämysten jälkeen. Jo riitti nihkeily, Valkoinen osui sydämeen. Paljon voi sanoa yksinkertaisesti ja lyhyessä ajassa, kun vaan loppuun asti ajattelee sanottavansa.

Kun valkoiseen maailmaan alkaa valua värejä, on hautomotyöläisillä Pumpulilla ja Trasselilla selvät sävelet: pois silmistä, hyi. ”Ei värejä saa laittaa roskikseen”, kuuluu katsomosta ja siinäpä se ydin onkin. Trasseli (Jukka Saikkonen) pitää kiinni vallitsevasta tilasta, mutta Pumpuliin (Juha-Matti Koskela) iskee vastarinta ja punainen muna pääsee läpi seulasta. Anarkiahan siitä seuraa, mutta lopulta todetaan, että kaikki värit ovat ihania.

Esitys on justiinsa sitä, aivan ihana. Kahdella kielellä, suomeksi ja suomalaisella viittomakielellä esitetty, Maarit Pyökärin harkitun tyylikkäästi ohjaama ja lämpimästi, vaan ei lällysti näytelty. Niklas Vainion valo- ja erityisesti äänisuunnittelukin on herkullista.

Tosin tietty lapsille näyttelemisen sukupolvi- tai koulukuntaero on lavalla nähtävissä: siinä missä Saikkonen vilkuilee katsomoon ja tuntuu pieni virne suupielessä odottavan reaktioita, näyttelee Koskela ihan niin kuin aikuistenkin esityksissä, tosissaan, rennosti ja suoraan. Kauhean mukava on sellaista katsoa.

Älkää antako teennäisen trailerin hämätä, Valkoinen on viehättävä ja suloinen esitys, joka iskee myös tällaiseen ajoittain kyyniseen kriitikkoon.

****

Tampereen Työväen Teatteri: Valkoinen

Ensi-ilta 10.9.2014