09 elokuuta, 2019

Teatterikesä 2019: Slick ja Nassim

Tauon jälkeen palasin Teatterikesään ja blogin äärelle, jälkimmäiseen tosin jälleen vain hetkeksi, sillä siirryn pian uuden Thalian temppelin palvelijaksi. Mutta sitä ennen nautiskelen neljän päivän ja seitsemän esityksen kattauksen kaikenlaista teatteria.


Slick on ruotsalaisen näyttelijän ja tanssitaiteilijan Sofia Södergårdin drag king -esitys, jossa pullistelee hänen alter egonsa Qarl Qunt. Södergårdin drag on todella taitavaa, lisäksi hänen tanssiaan on ilo katsoa.

Qarl nähdään monessa miehen lokerossa. Aluksi hän psyykkaa itsensä maskuliiniin ja kääntää vaihteen täysille nahka-asuisena megamolomiehenä. Sitten Qarl herkistelee itsensä romanttiseksi pukumieheksi, joka rakkaudessa petyttyään palaa Magic Mike -henkisenä testosteronipakkauksena tanssimaan katsomosta napatun neidon syliin tukehtuen samalla omaan ahtaaseen miehenrooliinsa. Lopulta hän murtautuu ulos kuorestaan ja vapautuu sukupuolestaan.

Kaipaan esitykseltä tiukempaa väitettä, jotakin, joka tarttuisi mukaan. Siltä osin jään kuitenkin nälkäiseksi, vaikka esiintyjän taitavuutta ihailenkin.


Iranilaiselta näytelmäkirjailijalta Nassim Soleimanpourilta olen aiemmin nähnyt teoksen Valkoinen kani, punainen kani, jonka perusidea on samankaltainen kuin nyt nähtävässä esityksessä Nassim. Näyttelijä ei tiedä esityksen kulusta etukäteen mitään, vaan saa käsikirjoituksen ja näyttämöohjeet esityksen edetessä.

Uudessa esityksessä mukana on myös näytelmäkirjailija itse, mutta hän ohjeistaa edelleen näyttelijää pääosin tekstin kautta. Antti Laukkarinen on näkemäni näytöksen urhea esiintyjä.

Jälleen kerran on vaikea puhua esityksestä ilman, että paljastaa sen sisällöstä liikaa, mutta kyse on ainakin kielestä, koti-ikävästä ja äidistä. Opetellaan farsinkielisiä fraaseja ja nauretaan hyväntahtoisesti mokailevalle näyttelijälle.

Esitys ammentaa vahvasti kirjailijan omasta henkisestä kodittomuudesta. Edellisen esityksen aikaan hän oli kotiarestissa Iranissa, nykyään hän asuu Berliinissä ja suree, että hänen äitinsä ei voi hänen esityksiään nähdä. Äiti kun puhuu vain farsia, mutta se on yksi harvoista kielistä, joilla Soleimanpourin näytelmiä ei ole esitetty.

Soleimanpour kuljettaa esitystä koomisen kautta koskettavaan ja Laukkarisen oma empatia kirjailijaa kohtaan tihkuu läpi. Ja viimein lopuksi sydän murtuu katsojaltakin.

*****

Sofia Södergård: Slick
Nassim Soleimanpour: Nassim
Esitykset Tampereen Teatterikesässä 8.8.2019

1 kommentti:

  1. Itse löysin Qarlin sanoman herkässä lopussa. Kosketti. Megamolot jäivät taakse.

    VastaaPoista

Arvostan omalla nimellä kommentointia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...