Saksalaisen Markus&Markus-kollektiivin (johon Markus Schäferin ja Markus Wenzelin lisäksi kuuluvat Lara-Joy Hamann sekä Katarina Eckold) Ibsen:Ghosts alkaa esittelemällä maailmankirjallisuuden ja oopperan kuuluisia itsemurhaajia. Loppunsa kohtaavat niin Romeo ja Julia kuin Toscakin.
Tämä on kuitenkin vain yleisön lämmittelyä illan aiheeseen. Varsinaisesti Ibsen: Ghost kertoo Margotista, jonka viimeisen kuukauden teatterintekijät dokumentoivat keräten materiaalia esitykseensä.
Näytelmän päähenkilö, 81-vuotias Margot kärsii voimakkaasta fyysisestä ja psyykkisestä kivusta ja hän on päättänyt matkustaa Sveitsiin, jossa eutanasia on tietyin edellytyksin laillinen. Tai siis kärsi ja oli päättänyt. Margot on kuollut reilu kaksi vuotta sitten. Hänen kuolemansa on myös osa esitystä.
Esitys on hilpeä ja järkyttävä, se on luento ja saarna ihmisarvoisen kuoleman puolesta. Markus ja Markus vaihtavat tunnelmasta toiseen, välillä kieli on tukevasti poskessa, välillä katsojaan luodaan syvälle porautuva katse, joka kysyy: "Tämänkö te haluatte nähdä? Todellako?"
Niin, esitys tuntuu kyseenalaistavan myös oman oikeutuksensa. Miten pitkälle dokumenttiteatteri voi mennä? Onko moraalisesti oikein mennä taiteen vuoksi näin intiimille tasolle, ihmisen kuolemaan saakka?
Ja miten paljon teatterintekijät itse vaikuttavat kohteeseensa? Margot viihtyy prosessissa niin, että toteaa leikkisästi "kohta peruutan koko Sveitsi-homman". Mitä esitykselle tapahtuu, jos Margot päättääkin elää?
Esitys ei kainostele, kauhistele eikä kaunistele, mutta kunnioittaa kohdettaan. Margotin elämällä on ollut arvo, ja niin on hänen kuolemallaankin, niin makaaberi ajatus kuin onkin tehdä siitä teatteria.
Makaaberia tai ei, esitys on syvästi ajateltu, loistavasti toteutettu ja ehdottomasti olemassaolonsa ansainnut.
Markus&Markus: Ibsen: Ghosts
Esitys Korjaamo Teatterin Stage-festivaalilla 24.8.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!