Dijana kutsuu meidät makuuhuoneeseensa, laskee roskiksesta käytetyt kondomit ja toteaa iloisesti hymyillen, että seuraava asiakas on viimeinen, seuraavan jälkeen velka poikaystävästä parittajaksi muuttuneelle Babakille on maksettu. Vaikka siis ihan itse Dijana on tämän homman valinnut, seksihän on tosi kivaa! Jos sitä riittävästi toistaa, ehkä se on totta.
Englantilaisen Lucy Kirkwoodin ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin kertoo venäläisestä Dijanasta, passittomasta ja seksityöhön pakotetusta. Matkan varrella kohdataan myös länsiafrikkalainen Gloria.
Kirkwoodin teksti on runsasta, aivan kuin jatkuva puhe auttaisi päähenkilöä unohtamaan oman tilanteensa. Puhutteleva teksti kiertää Dijanan puheen pulputuksen kautta taitavasti kamaluudet ja jättää aukot katsojan mielikuvituksen täytettäväksi.
Anna Veijalaisen ohjaamassa esityksessä tilan käyttö on kiinnostavaa, kolme episodia nähdään eri paikoissa, matkan varrella katsojiakin hieman osallistetaan. Kaksi ensimmäistä episodia tapahtuu pienissä tiloissa, joissa katsojat saavat esiintyjät melkein syliinsä.
Kolmas episodi tapahtuu KokoTeatterin salissa, jonka suuruus pienen näyttämön ympärille ahtaasti asettuneen katsomon ympärillä korostaa päähenkilön eristyneisyyttä.
Anna Andesson näyttelee Dijanaa läpi vahvan defenssin. Pissismäinen pinnallisuus tuntuu alussa kiinnostavalta ja se taakse tulee halu nähdä. Naamio kuitenkin pysyy päällä ja siksi, vaikka esitys fyysisesti tuleekin lähelle, tuntuu sen ote psykologisella tasolla etäiseltä ja jopa tutkimukselliselta. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta yllättää minut.
Näytelmää kirjoittaessaan Kirkwood on haastatellut seksityöläisiä ja KokoTeatterikin on sen yhteydessä tehnyt tiivistä yhteistyötä Pro-tukipisteen kanssa. Esitys antaa ihmiskaupan uhreille tärkeän ja tunteilemattoman puheenvuoron.
*****
KokoTeatteri: ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin
Esitys 7.10.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!