Näin Jeminan monta elämää -esityksen ensimmäisen kerran Teatterikesässä 2013. Viikon viimeisenä se tiristi festariväsyneestä niin naurua kuin itkuakin, puolikkaan blogauksenkin.
Haluan harvoin palata uudetaan sellaisiin esityksiin, jotka ovat oikeasti vaikuttaneet. Pelkään, että taika katoaa ja alkuperäinen muisto korruptoituu. Jeminan monta elämää on kuitenkin sen sortin runsaudensarvi, että uskoin sieltä irtoavan vielä toisellekin kierrokselle, varsinkin kun sain mukaani ystävän, joka ei ollut nähnyt esitystä aiemmin.
Kyllä se ämmä edelleen kolisi (siis Jemina, ei se mun ystävä). Edelliseen kertaan verrattuna huumoria ja surullisuutta enemmän minun katsomiskokemuksessani korostui tietynlainen painajaismaisuus ja arvaamattoman uhka. Luulen, että tämä korostui myös siinä, että istuin niin keskellä eturiviä kuin mahdollista, joten näin pienetkin ilmeen muutokset ja silmien välähdykset. Vaikka Jeminassa on jotakin hyvin halattavaa, tuli myös sellainen olo, että tuo saattaa tuolta koska tahansa hyökätä.
Oli mielenkiintoista havaita, miten Jeminan maailman lainalaisuudet (tai niiden puute) muuttui itsellekin normiksi. Viimeisessä selän paljastavassa mekossa valo osui hikipisaroihin niin, että automaattisesti ajattelin "oi sillä on glitteriä selässä".
Ystäväni kanssa palasimme esitykseen monta kertaa saman illan ja seuraavan aamunkin aikana. Vaikka teatteri-ihmisinä olemme tottuneet analysoimaan näkemämme puhki, tämä esitys ei palaillut niinkään yksityiskohtina vaan tunnetiloina. Monesti riitti huokaus "oli se kyllä".
Ystävälleni esityksestä voimakkaimmin jäi mieleen toistuva kysymys "kuka minä olen?". Minkä puolen Jemina kulloinkin meille halusi näyttää? Mikä oli totta, mikä oli haavetta ja mikä oman heikkouden peittämistä? Lopussa Jeminan (vai Jyrkin?) laulama Roy Orbisonin In the real world kiteytti esityksen hienosti.
Pidän muuten enemmän esityksen englanninkielisestä nimestä Jemina - Act as you'd known her, Jeminan monta elämää tuntuu vähän laimealta sen rinnalla.
Karttunen..., eiku Jemina on valjastanut myös sosiaalisen median varsin mielenkiintoisesti osaksi performanssiaan, Jeminalla on niin Twitter- kuin Facebook-profiilikin. Twitterissä Jyrki ja Jemina käyvät jatkuvaa valtataistelua.
Festarikeikoille lähtö ei aina suju ihan niin kuin kuuluisi. Kuopio Tanssii ja Soissa lähti diivailu jo vähän käsistä.
Välillä Jeminan päivityksistä voi lukea samaa yletöntä yksinäisyyttä kuin esityksestäkin (vähän riettaalla twistillä tietysti). Ja välillä se akka vaan huutelee vieraisiin pöytiin.
Festivaalisuosion lisäksi Vuoden teatteritekona 2012 palkittu esitys sai myös Erityissäde- eli Jyrki Karttunen on ihana -palkinnon (ihanat perustelut täällä). Ja toki Jemina on myös ehdolla Vuoden drag -sarjassa Qx Gay Gaalassa 2015.
Tietenkin äänestin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!