28 lokakuuta, 2014

Sotalasten tarina on tyylikkäästi kuvattu

Kainon laulu perustuu tositapahtumiin. Ruotsalaisen Urban Lindhin lapsille suunnatun kahden näyttelijän alkuperäisteoksen on Kati Kaartinen laajentaen ja syventäen sovittanut aikuisille ja suurelle näyttämölle.

Kaino Kotiranta on topakka karjalaistyttö, joka lähtee ensimmäisen kerran evakkoretkelle neljävuotiaana. Matka on hänelle ja veljille seikkailu. Torniossa asutaan koululuokassa, jossa on valtava liitutaulu ja pirtuun säilöttyjä käärmeitä, pihan perällä on venäläisiä sotavankeja. Kotiin palataan välirauhan aikana.

Kuusivuotiaana Kainolle lankeaa liian suuri vastuu: hänen täytyy pitää huoli niin iso- kuin pikkuveljestäänkin, kun kaikki kolme lähetetään sotalapsiksi Ruotsiin. Jokaiselle lapsista kokemus vieraalla maalla on erilainen ja jokaisen kohtalo omanlaisensa. Ne, jotka kotiin palaavat, eivät oikein tahdo löytää paikkaansa.

Vähäeleistä ja latautunutta

Maarit Pyökärin ohjaus on musiikkivalintoja myöten viileän tyylikäs. Reija Hirvikosken lavastus, puvustus ja videosuunnittelu noudattavat samaa vähäeleistä linjaa. Kuvat ovat latautuneita.

Vaikka koko ensemble tekee tasaisen taitavaa työtä, on näytelmän suola aikuisten esittämät lapsiroolit. Petra Aholan Kaino on totinen, mutta toiveikas ja tytössä on koko ajan läsnä niin lapsi kuin se aikuinenkin, joka hänestä on tuleva.  

Samuli Muje on isoveli Arvo, joka sulkeutuu matkan edetessä, Jari Ahola taas vilkas pikkuveli Matti, josta ruotsintädit tekevät oman nukkensa. Se, että lapsiroolit näytellään näin ilmavasti ja vailla minkäänlaista teennäisyyttä, tekee esityksestä erityisen. Vaikka lasten mukana myötäelää, säilyy ote kevyenä.

Pentti Helin ja Kristiina Hakovirta näyttelevät niin Suomeen jäävät oikeat kuin ruotsalaiset sijaisvanhemmatkin. Näytelmän kehyskertomuksen muodostaa Kainon Katariina-tyttären (Miia Selin) kohtaaminen ruotsalaisen päiväkodin pakolaisperheiden kanssa. Rinnastus on toki ymmärrettävä, mutta jonkin verran särähtää kahden maahanmuuttajataustaisen näyttelijän (Catherine Knuutila ja Anindhita Syahbi Syagata) rinnalla aksenttia tapailevan Jari Leppäsen hahmo.

Sodan keskellä elää paraikaa miljoonia lapsia, Kainon laulu muistuttaa myös niistä.

*****

Esitys 25.10.2014, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 28.101.2014, väliotsikko toimituksen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan omalla nimellä kommentointia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...