21 toukokuuta, 2015

Hanna B:n keittiössä tuoksuu leipä

Samaan aikaan kun Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä Tero Saarisen teoksessa Morphed kahdeksan miestä tulkitsee viisikymppisen mieskoreografin ajatuksia miehisyydestä, on talon toisessa päässä huomattavasti pienemmällä näyttämöllä, Willensaunassa tarjolla muutamaa vuotta nuoremman naiskoreografin tuntemuksia naisena olemisesta. Varsin kiinnostava teospari.

Hanna Brotherus on tehnyt pitkän uransa aikana lukuisia teoksia yhteistyössä mm. turvapaikanhakijoiden, vanhusten ja vammaisten kanssa, mutta Hanna B:ssä hän tanssii yksin. 

En ole aiemmin nähnyt yhtään Brotheruksen teosta, vaikka olenkin niistä toki lukenut. Siksi tuntuu vähän hassulta aloittaa hänen ensimmäisestä sooloteoksestaan. Perspektiiviä koreografin tuotantoon ei ole, vaan näyttämöllä on oikeastaan kuka vain nainen. Näin siis minun näkökulmastani.

Brotherus tanssii keittiössä, leipoo leipää, pöllyttää leseitä ja tanssii sitten niissä. Uunissa kypsyvän leivän tuoksu on melkein sietämättömän herkullinen. Brotheruksen liike on viehättävän arkista, hän toistaa muutamaa koreografian pätkää, mutta aina ne jotenkin muuttuvat, naisen ikävuosien myötä, kokemusten myötä. 

Viimeinen kohtaus uppoaa naisen kehoon hyvin raadollisesti ja melkein järkytyn tanssijan lapaluiden liikkeestä. Ahdistuneesta häkkieläimestä kuoriutuu kuitenkin itsessään ja kehossaan sisällä oleva ja ehjä nainen.

Vähintään yhtä paljon kuin tanssia, esityksessa on paljon puhetta. Suurperheen äidin almanakka, työpäiväkirja ja ostoslistat sekoittuvat humoristisesti. Pitkä lista entisiä miehiä maalaa jokaisesta esiin yhden piirteen: yksi on kalju, toinen vesisänkykauppias. 

Miesgynekologi ei voi koskaan tietää, miltä naisena oleminen tuntuu. Tai miltä naisen halu tuntuu. Tekstit ovat yhtä kehollisia, lihallisia ja voimakkaasti aistittuja kuin tanssikin. 

Käsiohjelman välissä on paperinenäliina. Kyynikko minussa kieltäytyy välittömästi tunteilemasta. Itsepetosta! huutaa puolestaan sisäinen taiteen äärellä nyyhkijä. Ei voita kyynikko eikä nyyhkijä, mutta esityksen sentimentaalisuus tuntuu minusta välillä inasen laskelmoidulta. 

Brotheruksen valoisa ja suoraan yleisöön avoimesti suuntautuva esiintyjäpersoona riisuu kuitenkin aseista. 

*****

Hanna Brotherus Company & Suomen Kansallisteatteri: Hanna B.
Ensi-ilta Willensaunassa 21.5.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...