21 lokakuuta, 2006

Ensilumen aikaan kylmä nainen

Henrik Ibsenillä on juhlavuosi. Sen vuoksi kaikki ammattiteatterit ovat varmaankin joutuneet ottamaan kantaa siihen, että tehdäänkö vai ei tehdä. Tampereen Teatterissa tekivät Hedda Gablerin.

Hedda Gabler on periaatteessa aika mielenkiintoinenkin näytelmä, jos unohtaa sen melko pitkäpiimäisen ja jaarittelevan dialogin. Kärjistän. Heddan kovuus ja pahuus on mahdollista tulkita montaa eri kautta ja itse näytelmä voidaan siirtää melko vähällä sovittamisella myös muihin aikoihin kuin Ibsenin omaan.

Näillä odotuksilla, ja sillä, että Heddaa näyttelee Mari Turunen, joka on kyseisen teatterin ainoa naisnäyttelijä, jolla on todellista voimaa ja karismaa näyttämöllä, lähdin eilen ensi-iltaan. Se, mitä sain, oli kokonaisuutena kovin epätasainen.

Ihmettelin ohjaaja Leena Havukaisen ratkaisua tehdä kaikista heikoista hahmoista koomisia, jopa siinä määrin, että aloin odottaa Esa Latva-Äijön Tesmanin alkavan pian kaatuilla. Tuija Vuolteen Julle-täti taas olisi voinut pelata hössötyksen sijaan hyvinkin kovaa valtapeliä Heddaan nähden. Lisäksi kummastelen aina vaan isojen talojen jumittamista epookkilavastuksiin ja -puvustuksiin. Kyllä, näyttämökuva oli pulleine tuoleineen ja raskaine samettiverhoineen kaunis, mutta se kauneus ei tuonut kunnollista särmää esityksen sisältöön. Tuntui siltä, että on ollut tarve (juhlavuoden vuoksi ehkä) tehdä jonkinlainen näköispatsas, sen sijaan, että olisi rohkeasti lähdetty hakemaan uutta tulkintaa. Mielestäni Ibsen olisi ansainnut sellaisen.

Onneksi oli Mari Turunen, sensuelli jääkuningatar. Turusessa on upeaa juuri se, ettei hän ole klassisen kaunis vaan jopa kolho, tässäkin näytelmässä melkein päätä pidempi kaikkia muita. Hänen eroottisuutensa nousee jostain aivan muusta, syvempää. Heddana hän pääsi näyttämään älykästä lähestymistään rooliin vasta loppupuolella, kulissi pysyi myös katsojien suuntaan kovin pitkään pystyssä.

Lisäksi oli Ola Tuominen, jonka olen nähnyt liian usein räyhäämässä sisällöttömissä farsseissa. Nyt hän teki asessori Brackista erittäin taitavasti älykkään ja manipuloivan, mutta kuitenkin myös jotenkin perverssillä tavalla romanttisen hahmon.

Hauskaa oli se, että tehdessämme lähtöä teatteriin, noin kymmentä yli kuusi, satoi ensilumi. Hector tietää...

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...