En ole työperäisistä syistä viime aikoina juuri käynyt teatterissa työajan ulkopuolella saati kirjoittanut siitä (kuluneesta keväästä nyt puhumattakaan), mutta olen alkanut kuluttaa itselleni uutta kulttuurin lajia, nimittäin podcasteja. Ja kas, oivalsin hieman viiveellä, että miksipäs en sitten kirjoittaisi niistä. Niinpä: tadaa! Huminaa siirtyy sujuvasti eetteriin eli internetin puheohjelmien pariin.
Kuuntelen The Guilty Feminist -podcastia Spotifyn kautta, mutta se löytyy myös mm. Apple Podcast -palvelusta sekä tietysti tuolta omalta sivustoltaan.
Tutustuin The Guilty Feministiin viime syksynä, kun aloin pendelöimään aiempaa pidempiä matkoja ja aamujen pimentyessä en enää jaksanut kaivaa kirjaa esiin parhaimmillaan (pahimmillaan) täpötäydessä bussissa. Podcast on alkanut joulukuussa 2015, mutta koska olen kuunnellut sitä joinakin päivinä jopa 1,5 - 2 tuntia, viitenä-kuutena päivänä viikossa, olen jo saavuttanut huhtikuussa 2018 julkaistun osan numero 94. Jaksoja on nyt julkaistu jo yli 200.
Stand-up-koomikkojen Deborah Frances-Whiten ja Sofie Hagenin perustama podcast on nauhoitettu liveyleisön edessä ja kotipaikkansa Lontoon lisäksi se kiertää maata ja maailmaakin erilaisilla festivaaleilla. Hagen lopetti toisena juontajana vuonna 2016, jonka jälkeen Frances-Whiten rinnalla on kuultu useita vierailevia, pääasiassa naisoletettuja koomikkoja, kuten Hannah Gadsby tai Phoebe Waller-Bridge sekä erilaisia asiantuntijoita järjestökentältä.
Aiheet vaihtelevat karvanpoistosta kehopositiivisuuden kautta itsensä vähättelyyn ja sukuelinten silpomisesta patriarkaatin murskaamiseen. Usein tekijät ovat tarttuneet erilaisiin aiheeseen liittyviin haasteisiin ennen jakson nauhoitusta. Jollekulle haaste voi olla meikitön viikko, jollekulle puolensa pitäminen bisnesneuvottelussa.
Jokaisen jakson aluksi tapahtuu aina se, mikä minutkin tähän koukutti eli "I'm a feminist, but...", tunnustuksellinen osio, jossa juontajat ja vieraat nokittelevat toisiaan erilaisilla arkisilla kertomuksilla siitä, miten feminismi on taas omalta kohdalta vähän epäonnistunut.
"Olen feministi, mutta vaikka en osaakaan vaihtaa autonrengasta, tiedän kyllä, miten saan kenet tahansa miehen tekemään sen" tai "olen feministi, mutta antaisin ilolla kymmenen vuotta elämäni loppupäästä, jos saisin nyt Jennifer Lopezin vartalon" ovat samastuttavia ja samalla lohdullisia esimerkkejä siitä, että ei ole pakko kyetä kymmenen pisteen mallisuoritukseen ollakseen silti kunnon feministi. Omalta kohdaltaan voi aina kysäistä, että onko kulunut viikko ollut enemmän feminist vai guilty. Toinen ei poissulje toista.
The Guilty Feministin keskustelut ovat asiantuntevia, koskettavia, älykkäitä ja hauskoja. Välillä olen bussissa pidätellyt huutonaurua, välillä nieleskellyt kyyneleitä.
Mitä podcasteja te muut kuuntelette? Omia suosikkivinkkejäni jakelen tässä kesän mittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!