Kävin männäviikolla katsomassa vaihteeksi näyttelijäopiskelijoita, tällä kertaa Ari Nummisen Nätyn kakkosvuosikurssilaisille ohjaamassa tanssiteoksessa Meren yllä monen värinen pilvi. Viehätyin esityksestä melko lailla, vaikka en ihan jokaista ratkaisua ostanutkaan. Vaikutuin fyysisyydestä, vakavan ja humoristisen tasapainosta, sukupuoliroolien ronskista käsittelystä. Puhetta en olisi kaivannut sitäkään vähää, mitä esityksessä oli, liike puhui niin paljon. Vaan mainio se oli.
Edit 13.3.12 Koska seuraavassa postauksessani käsittelin jääviyskysymyksiä, on tässäkin kohtaa korrektia mainita, että olen itse myös Tampereen yliopiston työntekijä, mistä syystä en tästäkään esityksestä olisi voinut kirjoittaa lehteen kritiikkiä. Tässä blogissa kirjoitan kuitenkin ihan omaksi ilokseni, ilmaiseksi ja yksityishenkilönä. Koetan jatkossa muistaa mainita, mikäli tämänkaltaista sidonnaisuutta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!