Teatterikesässä oli onneksi muutama oikein hyvä esitys ja muutama muuten vaan hämmentävä kokemus. En jaksa tarkemmin linkittää, tuolta löytynee kaikki ainakin jonkin aikaa, kunnes ensi vuoden sivut aukeaa.
Lokki. Häpeäkseni tunnustan, että kyseessä oli ensimmäinen Smedsin ohjaus, jonka näin. (Muiden ohjaamia olen nähnyt ja itsekin näytellyt Yhä pimenevässä talossa). Esitys oli hieno kokonaistaideteos (uusi lempitermini...), jossa kaikki oli jotenkin niin täydellisesti tasapainossa. Raaka ja kaunis, ahdistunut ja hyväntuulinen. Mahtavia ratkaisuja, hienoa näyttelemistä, ryhmätyön tuntua.
Sonja. Hermaniksen pikkutarkka ohjaus ja näyttelijän virtuoosimainen herkkyys. Itketti vielä seuraavanakin päivänä.
Mobita/Danscon Pieniä pääosia. Miksi ihmeessä en ole käynyt näitäkään katsomassa aikaisemmin!!?!
Platform. Oli muodon tasolla oikeinkin toimiva, mutta jätti aiheensa kanssa kylmäksi.
Suomalaisuus ulkomaalaisin silmin eli Kauas pilvet karkaavat saksalaisittain ja Kokkola virolaisittain. Pidin enemmän saksalaisten versiosta, jossa tyylitellystä elokuvasta oli tehty toisella tapaa tyylitelty näytelmä. Kauhean hyväntahtoinen ja söötti esitys. Tykkäsin. Kokkola taas oli jotenkin tosi irvokas ja ällö, vaikka Marja-Terttu virolaisena oli melkeinpä Heikki Kinnusen kantaestysversiota parempi (ainakin erilailla tosi hyvä). Se, mikä Klemolan omassa versiossa oli rujon kaunista oli virolaisilla rujon rumaa. Henkilöhuolinnan miehet olivat koko ajan änkyräkännissä ja näyttivät Spinal Tapin roudareilta, Maura nahkahousuissaan todella hämmentävä lesbotyyppi. En tykänny.
/.../
Edit 2013: poistettu henk. koht. elämän ruotiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!