Otsikko ei liity mihinkään. Paitsi siihen, että olin katsomassa Taisto Reimaluodon monologia Kuu on linttaan kävelty kengänkorko. Saarikoskea.
Reimaluoto on niin aseistariisuva esiintyjä, että vaikka teksti oli runsaudessaan aika raskassoutuinen, oli esitys aika ihana. Se, mikä monissa itseohjatuissa monologeissa muuttuu itseriittoisuudeksi, teki tästä helposti lähestyttävän ja kotikutoisen. Kun Reimaluoto möyrysi pitkin Kiveä, tuli lämmin olo. Ei se punaviini tietenkään estänyt sitä lämpöä. Näin vedetään pohja pois omilta kommenteilta. Tomi Rikkolan musiikki tuki hienosti Reimaluodon vimmaista sooloa. En tiennyt, että harava voisi oikeasti soida noin nätisti.
Jos jossakin on Taistolle oma fan club, voisin vaikka harkita liittymistä.
Kirjoituksia esittävästä taiteesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!