Kriitikkokollega Pertti Julkunen totesi aikanaan erään Tanssiteatteri MD:n
teoksen kritiikissä, että ”tanssi on niin kaunista, että itkettää”.
Tuo ilmaisu on jäänyt kummittelemaan, olen sitä miettinyt usein.
Tänään
tajusin, mitä se tarkoittaa. Tommi Kitin koreografiassa Hyppy liike on välillä niin
kaunista, että itkettää. Esityksen aikana vähäsen, sen loppuessa paljon.
Vieläkin pikkuisen.
Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmästä
inspiroitunut esitys on täynnä hukassa olevia, muutosta kaipaavia ihmisiä.
Kaikki ovat enemmän tai vähemmän hämmentyneitä - itsestään, toisistaan, tilasta,
joka ei ole tila vaan välitila. He ovat samaan aikaan yhdessä, lauma, mutta myös ihan hirveän yksin.
Liikkeestä tulee minulle jatkuvasti mieleen Hesarin taannoin uutisoima tutkimus, jossa todettiin: "
Jokainen liike tuntuu lähtevän juuri tuosta tasapainon rajalla olemisesta, melkein-kaatumisesta. Jokainen hyppy on arvaamaton ja saattaa päättyä rähmälleen maahan. Mutta silti riski on otettava, hyppy vain pitää hypätä, askel ottaa.
Tanssijat toistavat Kitin koreografiaa kukin omalla viehättävällä ja persoonallisella tavallaan, mutta erityisen kauniisti Kitin liike tuntuu sulautuvan Elina Jakowlevan ja Ville Oinosen kehoihin, ainakin huomaan, että silmäni hakee heitä ensemblekohtauksissa.
Iiro Rantalan musiikki, jota Arto Piispanen näyttämön nurkalla soittaa, on välillä humoristista, välillä haikeaa, välillä ahdistavaa, niinkuin tanssikin. Pitkää strobo-kohtausta on fyysisesti työlästä, melkein kivuliasta katsoa, mutta se tuo kiehtovalla tavalla mieleen elokuvan alkuvaiheen väpättävät kuvat.
Hyppy on hieno teos, joka ansaitsikin saada uuden tulemisen. Teos on kantaesitetty vuonna 2005 Zodiakin ja Tommi Kitti & Co:n yhteistuotantona.
*****
Tanssiteatteri MD: Hyppy
Ensi-ilta 5.11.2014
*****
Tanssiteatteri MD: Hyppy
Ensi-ilta 5.11.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!