Kävin tällä viikolla
katsomassa kaksi aikuisille suunnattua nukketeatteriesitystä Mukamas-festivaalilla. Nukketeatteri on minulle lähes täysin
tuntematon laji, lapsuuden jälkeen olen nähnyt ihan muutamia esityksiä. Tästä syystä
olen todella vieraalla maaperällä, objektiiviset mittarit täysin hakusessa.
Niinpä nyt mennään aika rankasti musta tuntuu -kriteeristöllä.
Ensimmäisenä näin
slovenialaisen esityksen The Trial or the Woeful
Story of Josef K. Kafkan inspiroimaa siis. Alkuteos Oikeusjuttu on
sen verran monitasoinen, että odotettavissa saattoi olla mitä tahansa. Kovin
hyvin en Oikeusjutun juonta ennalta muistanut, mutta toisaalta en myöskään
kokenut, että se olisi mitenkään haitannut. Luovuin aika nopeasti tarinan
ymmärtämisen paineista.
Esityksessä puhutun saksan
tajusin joidenkin yksittäisten sanojen osalta, slovenia sen sijaan ei kuulu
minkäänlaiseen kielipankkiin. Muutamat keskeiset lauseet saatiin englanniksi. Kieli
tai sanat ylipäätään eivät olleet pääasia, vaan teksti välittyi minulle
enemmänkin musikaalisena elementtinä.
Eli kun jätetään pois
narratiivi ja teksti, mitä jää? Se musikaalisuus ainakin, pidin todella paljon siitä,
miten näyttelijät käyttivät rytmiä sekä erilaisia niin itsestään kuin esineistä
lähteviä ääniä. Esineet. Tietenkin. Niiden käyttäminen ylipäätään on minulle
sen verran tuore lähestymistapa, että ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen
idea, että minua kiinnostaa. Sain runsaasti riemastuksen kokemuksia erilaisista nukeista, käsistä ja esineistä,
ylipäätään monista erilaisista tekniikoista ja oivalluksista, joita lavalla
oli. Samoin näyttämö itsessään, erilaisilla vinsseillä varustettu mökki ja
moneksi taipuva kaappi herättivät minussa jatkuvasti uusia oivalluksia. Pidin
esityksen totisesta huumorista.
Ei se täysin ongelmaton esitys ollut. En ole mikään suuri yleisön osallistamisen ystävä ja esityksen ”valeloppu” lässäytti
tunnelmaani lisää. Kuitenkin olin esityksestä kokonaisuutena melko vaikuttunut.
TEHDAS Teatterin ja Hox
Companyn John - Eleanor puolestaan oli perin hilpeä esitys 1300-luvulla eläneestä John
Rykeneristä, joka vietti ison osan elämästään naiseksi pukeutuneena. John/Eleanor
toimi yleisenä naisena ja hänen kuulustelupöytäkirjansa on toiminut
inspiraationa ja lähdemateriaalina esitykselle.
Merja Pöyhösen ohjaamassa
viistossa teoksessa esiintyivät nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi sekä keskiaika-
ja queer-tutkija Tom Linkinen. Esitys oli yhdistelmä nukketeatteria ja
historialuentoa, kummankin esiintyjän hoitaessa omat tonttinsa. Hyperaktiivisen
Väntsin ja hieman kuivakan Linkisen yhteispeli toimi mainiosti.
Vahvailmeiset käsinuket (Vai
sorminuket? Nyt on sanasto ihan vierasta! Etusormessa on se pää ja loppukäsi
toimii paitsi vartalona, myös kätenä. Kätevää ja kiehtovaa.) nähtiinkin sitten varsin
pornografisissa tunnelmissa, kun Eleanor pääsi panemisen makuun. Luulin, että
viime kesänä Edinburgh Fringessä näkemäni Boris &
Sergey's Vaudevillian Adventure olisi ollut härski, mutta
tähän verrattuna se oli korkeintaan pikkutuhmaa puuhastelua.
John - Eleanor oli ihan
mahdottoman hauskaa katsottavaa juuri siksi, että se ei kainostellut aiheensa
kanssa lainkaan. Kaiken tämän profaanin ja ilveilijämeiningin ohessa oli myös
todella kauniita ja herkkiä kohtauksia. Väntsin kasvoilla ja käsissä
Eleanorista rakentui ihan oikea ihminen, jota kohtaan voi tuntea myös
myötätuntoa. Maallisten viettien rinnalla kulki myös pyhyyden kokemus.
Näin myös puolet kolmannesta
esityksestä, mutta puolikkaasta kirjoittaminen ei olisi korrektia. Sen verran
sanon kuitenkin, että ei ihan uponnut käsitteellinen esitystaide tällä kertaa. Muutenkin tänä keväänä olen jättänyt aika paljon kirjoittamatta näkemistäni esityksistä. Jos olen töissä, on esityksestä kirjoitettava riippumatta siitä, onko se omaa taidehermoa kutkuttava vai ei. Blogikirjoitusten suhteen menen täysin vaistonvaraisella periaatteella: jos esitys jättää minuun jonkun positiivisen jäljen, silloin yleensä koen tarvetta siitä myös kirjoittaa. Jos taas ei jätä, en halua kuluttaa omaa tai lukijan aikaa nihkeilyyn. Sitä on ihan riittävästi muutenkin!
*****
Esitys Mukamas-festivaalilla 13.5.2014
Esitys Mukamas-festivaalilla 16.5.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!