14 lokakuuta, 2014

Sentimentaalisuuden rajalla tasapainottelua

Katsoin alkusyksystä viimein Jonas Gardellin romaanitrilogiaan perustuvan tv-sarjan Älä kuivaa kyyneleitä paljain käsin. Ensimmäisellä kierroksella meni ohi, vaikka kaikki sitä tuntuivatkin joka puolella hehkuttavan. Syystä hehkuttivat, olin sarjasta todella vaikuttunut, kohdallaan tuntui olevan niin käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö kuin kaikki visuaaliset ratkaisutkin. Aidsin tulo 1980-luvun Ruotsin homoyhteisöön kuvattiin ironisen lämpimästi rakennettujen roolihenkilöiden kautta.

Ennen trilogiaansa Gardell kirjoitti Rasmuksen ja Benjaminin tarinasta näytelmän Kaikki on kohta hyvin (Ömheten, 1989). Toinen näytös "Jäähyväiset" kuvaa sarjastakin tutun episodin Benjaminin sekä Rasmuksen vanhempien välillä sairaalassa, ensimmäinen näytös "Taistelu" sen sijaan näyttää hetken, jolloin Rasmuksen vanhemmat saavat tietää sairaudesta. Samalla nähdään myös siivu Rasmuksen ja Benjaminin välistä rakkautta.

Miika Murasen ohjaus TTT:llä tasapainottelee jatkuvasti sentimentaalisuuden veitsenterällä ja valitettavasti varsin usein liukastuu pateettisen puolelle. Tuntuu kuin emootionamiskat olisi vedettu jumiin, eikä niitä enää saakaan käännettyä takaisin. Silloin tällöin päästään kuitenkin kiinni johonkin hyvin pieneen, toteen ja kauniiseen. 

Varsin ristiriitainen esitys kaipaisi kalibrointia. Kokonaisuutta vaivaa vahva yliyrittämisen maku. Liisa Ikosen lavastus ja puvustus on ladattu liian täyteen, eikä Jukka-Pekka Pajusen käännös tahdo millään löytää oikeaa rekisteriä, vaan huojuu puhekielen ja kirjakielen epämääräisessä välitilassa. 

Esityksen koossapitävä liima on kuitenkin Severi Saarisen ja Juha-Matti Koskelan välillä. Parhaimmillaan heidän yhteennäyttelemisensä on orgaanista ja samaan tahtiin hengittävää. Toisessä näytöksessä, Koskelan maatessa kuolemaisillaan olevana Rasmuksena, jää Saarinen Benjaminina yksin taistelemaan karrikoidumpia rooleja Rasmuksen vanhempina rakentavien Minna Hokkasen ja Vesa Kietäväisen kanssa, jolloin ilmaisukin heilahtaa asteikon yläpäähän. 

Esityksen loppu meneekin sitten jo varsin överiksi. 

*****

Ensi-ilta 14.10.2014

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...