Aivan ensimmäiseksi on todettava, että on hienoa, että Shakespearen näytelmiä tehdään uusiksi ja nimenomaan nuorille.
Marika Vapaavuoren Ahaa Teatterille tekemä sovitus Otellopeli poimii tragediasta olennaisimman ja siirtää sen nokkelasti uuteen ympäristöönsä. Otello on sotapäällikön sijasta urheilusankari, maurin sijasta romani. Paikka ja aika on määrittämätön tulevaisuus, nuorten kieli vahvasti tätä päivää.
Itämaisen taistelulajin maajoukkueen kapteeni Otello (Jukka Väinölä) seurustelee valmentajan tyttären Desden (Suvi Leppänen) kanssa. Jago (Pekka Hänninen) uskoo nousevansa Otellon kakkosmieheksi, mutta pesti meneekin Cassiolle. Jago päättää kostaa ja punoo kiemuraisen juonen käyttäen hyväkseen niin Desdeen rakastunutta Rodrigoa kuin tyttöystäväänsä Emiliaa (Ilona Chevakova).
Jago manipuloi Otellon vähä vähältä syvemmälle mustasukkaisuuteen, jolla on lopulta peruuttamattomat seuraukset.
Juoni juoksee puhelimitse
Koska näyttelijöitä on neljä, tapahtuu valtaosa juonenpunonnasta puhelimen ja Facebookin välityksellä. Perusteltu päivitys, ilman muuta.
Aika paljon kehnommin toimii niin dramaturgisesti kuin toteutuksenkin tasolla videolta tuleva median osuus. Karoliina Blackburnin ja Lari Halmeen tähdittämät uutispätkät tuntuvat huolimattomasti ja kiireessä tehdyiltä, eikä median kritiikkikään ihan terävimmäksi ole hioutunut. Rasismia sivutaan, koska niin kuuluu tämän klassikon kohdalla tehdä, erityisen syvälle ei aiheeseen kuitenkaan päästä.
Jos sovitus toimiikin pääpiirteittäin hyvin, on Vapaavuoren ohjaus ihan mahdottoman raskasta. Tragediaa tässä on toki lähdetty tekemäänkin, mutta synkkyys ja painostavuus on kovin pakotettua ja välillä jopa korostetun teennäistä. Otellon tunteiden myrskyä alleviivataan äänitehostein. Loppua kohti tyylilaji alkaa kääntyä jo itseään vastaan ja klimaattinen huipennus menee överiksi.
Väinölän Otello on ylevän sijasta jäyhä, eikä tumma ja tulinen veri pääse kuohumaan kuin aivan loppumetreillä. Hännisen Jago taas on alusta pitäen niin ilmiselvästi psykoottinen liero, että hänen pelaamisensa ilman paljastumista tuntuu jo epäuskottavalta. Naisten tehtävä on olla miestensä peileinä, omaa toimijuutta ei päivityskään ole heille tuonut.
Visuaalisesti esitys on skarppi, Tiina Hauta-ahon lavastamalla näyttämöllä ei ole mitään ylimääräistä. Synkeää maailmaa säestää Jonna Lindströmin mustanpuhuva puvustus. Hannu Hauta-ahon säveltämistä lauluista pari toimii mukavasti tarinaa eteenpäin vievinä elementteinä.
******
Ahaa Teatteri: Otellopeli
Kantaesitys 5.2.2014, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 13.2.2014, otsikot toimituksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!