04 marraskuuta, 2014

Huumori lämmittää Koneiden totista pintaa

Aiemmin näkemäni Mikko Bredenbergin ohjaukset Teatteri Siperiassa – Lempeä ihminen 2009 ja Meille jäävät salaisuudet 2010 – leikittelivät mielikuvittelemisen käsitteellä. Leikki ja mielikuvituksen voima ovat läsnä myös tuoreimmassa teoksessa Koneet! Tampereen nousu ja tuho.

Teatteri Siperialle tyypillisellä devising-työtavalla eli ryhmä- ja prosessilähtöisesti syntynyt esitys kietoo sisäänsä niin Tampereen kaupungin faktista historiaa kuin fiktiivistä tulevaisuuttakin, koneistettua nykyhetkeä unohtamatta. Montaako konetta itse olet tänään ehtinyt käyttää? Niinpä. Aika montaa minäkin jo.

Riikka Papusen lupsakan letkeästi esittämä pohjoiskarjalainen rouva Papunen yrittää tutustua lastensa kotikaupunkiin Tampereeseen kuuntelemalla tehtaiden ääniä ja kaupunkilaisten tarinoita. Pahvilaatikoista rakentuu kaupunki ja sen teollinen historia pala palalta, tehdas tehtaalta, innovaatio, sim-kortti ja sinko kerrallaan. Leikki ei aina ole hauskaa eikä onnellista loppua välttämättä löydykään.

Tulevaisuuden Tampereella kohdataan Marika Heiskasen äidin suojeluvaistoa uhkuva vastarintataistelija, vastassaan Tuukka Huttusen hilpeästi huristeleva tappaja-kyborgi. Langanpäät kietoutuvat toisiinsa, menevät solmuun ja sitten taas lipsahtavat irralleen liehumaan. Erityisen irrallisiksi jäävät Mira Haussin sinänsä eteerisen kaunis tanssi ja sanaton esineteatteri.

Totisella vaihteellaan esitys etenee jähmeästi. Koneiden ja ihmisten suhteeseen keskitytään melko pinnallisesti. Toinen keskeinen teema vanhemmuus taas mystifioidaan niin, ettei siitäkään tahdo saada otetta.

Parhaimmillaan esitys on sen sijaan lempeässä humoristisuudessaan ja hyväntuulisessa asenteessaan, joka pulpahtelee näyttämöllä pintaan tuon tuostakin. Mitäs tuosta, jos esiintyjä pudottaa itsensä roolista ja saa katsojankin kikattamaan? Vedet silmissä nauramista ei varmasti kenenkään arjessa ole liiaksi asti.

Koneet! Tampereen nousu ja tuho on luonnosmaisuudessaan kaksijakoinen esitys. Kovin syvälle ei mennä, mutta jotain varsin viehättävääkin siinä on. Päällimmäiseksi jää lämpö.

*****

Kantaesitys 30.10.2014, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 4.11.2014

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...