Ja käteen jäi...

Teatterikesässä oli onneksi muutama oikein hyvä esitys ja muutama muuten vaan hämmentävä kokemus. En jaksa tarkemmin linkittää, tuolta löytynee kaikki ainakin jonkin aikaa, kunnes ensi vuoden sivut aukeaa.

Lokki. Häpeäkseni tunnustan, että kyseessä oli ensimmäinen Smedsin ohjaus, jonka näin. (Muiden ohjaamia olen nähnyt ja itsekin näytellyt Yhä pimenevässä talossa). Esitys oli hieno kokonaistaideteos (uusi lempitermini...), jossa kaikki oli jotenkin niin täydellisesti tasapainossa. Raaka ja kaunis, ahdistunut ja hyväntuulinen. Mahtavia ratkaisuja, hienoa näyttelemistä, ryhmätyön tuntua.

Sonja. Hermaniksen pikkutarkka ohjaus ja näyttelijän virtuoosimainen herkkyys. Itketti vielä seuraavanakin päivänä.

Mobita/Danscon Pieniä pääosia. Miksi ihmeessä en ole käynyt näitäkään katsomassa aikaisemmin!!?!

Platform. Oli muodon tasolla oikeinkin toimiva, mutta jätti aiheensa kanssa kylmäksi.

Suomalaisuus ulkomaalaisin silmin eli Kauas pilvet karkaavat saksalaisittain ja Kokkola virolaisittain. Pidin enemmän saksalaisten versiosta, jossa tyylitellystä elokuvasta oli tehty toisella tapaa tyylitelty näytelmä. Kauhean hyväntahtoinen ja söötti esitys. Tykkäsin. Kokkola taas oli jotenkin tosi irvokas ja ällö, vaikka Marja-Terttu virolaisena oli melkeinpä Heikki Kinnusen kantaestysversiota parempi (ainakin erilailla tosi hyvä). Se, mikä Klemolan omassa versiossa oli rujon kaunista oli virolaisilla rujon rumaa. Henkilöhuolinnan miehet olivat koko ajan änkyräkännissä ja näyttivät Spinal Tapin roudareilta, Maura nahkahousuissaan todella hämmentävä lesbotyyppi. En tykänny.

/.../
Edit 2013: poistettu henk. koht. elämän ruotiminen.

Kivaa kun on kesä ja teatteri

Jee!

Teatterikesä! Jee!

Vaikka tukka on putkella, tänäänkin huikeat kaksikymmentäviisi minuuttia aikaa siirtyä esityksestä toiseen (onneksi on lämmintä ja pyörä alla), on tosi kivaa, että on Teatterikesä.

Ja erityisen kivaa on se, että on akkreditointi, sillä muuten ei olisi mitään mahdollisuutta nähdä kaikkia niitä esityksiä, ei ehkä yhtään pääohjelmistosta, sen verran suolaiset on lipun hinnat.

Eilen näin Kristian Smedsin Lokin, josta nyt en voi ihan kauheasti tässä tilittää, koska juttu on lehdessä huomenna. Loput seitsemän esitystä, jotka listalla on, täytyykin sitten niputtaa loppuviikosta yhdeksi koosteeksi. Se on tavallaan kauhean armeliasta kirjoittajalle, jos ei ole niin paljon sanottavaa jokaisesta, mutta tuskallista, jos on.

Ja melkeestään kaikista kivointa Teatterikesässä on se, että näkee paljon sellaisia ystäviä ja kylänmiehiä, joita muuten näkee harvakseltaan. Vahinko vaan, että tapaamispaikoissa on yleensä anniskeluoikeudet...

No jaa, joulu on joka vuosi, mutta Teatterikesä vain kerran kesässä, joten nyt menoksi.