/.../ Riksteaterin vierailuesityksellä Utvandrarna. Perkele miten hyvä esitys se oli! Sen voi vielä nähdä Wasa Teaternissa, Oulun, Kuopion ja Jyväskylän kaupunginteatterissa sekä Åbo Svenska Teaternissa. Kannattaa. Jos on tarkoitus mennä katsomaan, ei ehkä kannata lukea pidemmälle. Spoilaan.
Vilhelm Mobergin siirtolaisromaaneihin perustuva esitys ammentaa tekijöidensä maahanmuuttajataustasta. Amerikkaan muuttaneet ruotsalaiset on muutettu Ruotsiin muuttaviksi bosnialaisiksi, venäläisiksi ja iranilaisiksi. Teksti noudattaa Mobergin tarinaa ja (ymmärtääkseni myös) kieltä, mutta sovitus on hienosti tuotu kohtaamaan nykypäivä. Näytelmässä puhutaan kuutta kieltä, mutta silti sitä oli sujuva seurata, vaikka etukäteen pelkäsin, että katsomiskokemus olisi raskas, kun pitää väliin tarkistaa tekstityksestä, missä mennään. Loppujen lopuksi en oikeastaan olisi edes tarvinnut suomenkielistä tekstitystä, sillä kaikki muut kielet oli tekstitetty ruotsiksi ja näyttämöllä puhuttu ruotsi taas oli omaan korvaan aika selkeää. Lisäksi kerrontaa oli välillä projisoituna tekstinä, joten lukemisen hyväksyi aika nopeasti osaksi näytelmän esteettisiä valintoja. Lavastus oli äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas, rekan kontti, jonka seiniltä laskettiin erikorkeudelle ripustettuja lavereita tarpeen mukaan. Puvustuksessa oli yhdistetty perinneasujen koristeellisuutta nykypäivän varusteisiin.
Ohjaaja Farnaz Arbabi oli ohjannut esityksen keveäksi, mikä olikin varmasti ainoa oikea tapa käsitellä a) vakavaa tekstiä ja b) vakavaa alatekstiä. Sitä voimakkaampi olikin tunnereaktioni, kun screenille lävähti lämpökamerakuvaa kontissa piilottelevista turvapaikanhakijoista tai juuri kansalaisuuden saaneen Danjelin rinnassa seikkaili lasertähtäimen valo. Ilman keveyttä ja komiikkaa olisi esityksestä tullut hirveän raskas ja väsyttävä, nyt se toi kontrastia ja tasapainotti katsojan kokemusta.
En vähään aikaan olekaan ollut päästäni näin stimuloitu teatterista poistuessa. Mahtavaa oli vielä se, ettei kukaan näyttelijöistä ollut millään tavalla ennalta tuttu. Tuttuja katsoessa alkaa aina jossain vaiheessa huomata maneerit tai aina samanlaisiin rooleihin laittamiset. Nyt katsomiskokemus oli puhdas ennakko-odotuksista.
Enemmän tällaista saisi tehdä täälläkin, vienosti pyytää pikkukriitikko.
/.../
Edit 2013: poistettu henk. koht. elämän ruotiminen.
