tag:blogger.com,1999:blog-322011462024-02-02T12:38:24.497+02:00HuminaaKirjoituksia esittävästä taiteestaKatrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.comBlogger277125tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-26792375358445755122020-07-17T15:25:00.004+03:002020-07-17T16:00:21.154+03:00Huminaa eetterissä: Epäonnistumisten CV<a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50470681" target="_blank">Epäonnistumisten CV</a> -podcast oli koronakevään etätyöpäivieni ilo. Kun kaikki tuntui vaikealta ja kapulaa tuli rattaisiin joka rintamalla, oli kovin lohdullista kuulla, että eipä se aina muillakaan mene putkeen. Raisa Omaheimon toimittama podcast löytyy Yle Areenasta ja suosittelen sitä kaikille, jotka itseni lailla helposti tarkentavat elämän epäonnistumisen hetkiin onnistumisten sijaan.<div><br /></div><div>Olen aikanaan hakenut lukuisiin eri oppilaitoksiin pääsemättä sisään. Toki olen päässyt myös esimerkiksi kolmeen eri yliopistoon, mutta silti aina välillä kirpaisee mm. se, että olen 20 vuotta sitten jäänyt silloiseen unelma-ammattiini johtavaan koulutukseen ensimmäiselle varasijalle. </div><div><br /></div><div>Nykyisestä työstäni tykkään ja olen siinä oikein hyvä, mutta aiemmat epäonnistumiset työrintamalla muistuttelevat säännöllisesti itsestään. Ihmissuhteissakin on tullut epäonnistuttua monta kertaa vuosien varrella.</div><div><br /></div><div>Samalla tavalla monet tunnetut menestyjät ovat kokeneet epäonnistumisia, vaikka me muut näemmekin vain ne korkean profiilin onnistumiset. Raisa Omaheimon myötätuntoisessa käsittelyssä omia mokiaan syväperkaavat menestyneet mediapersoonat, tieteentekijät ja taiteilijat. Tarinat tuottavat runsaasti niin myötähäpeää kuin empatiaakin.</div><div><br /></div><div>Aina kun mietin, että "voi kun sekin asia olisi mennyt toisin," muistutan itseäni siitä, että ilman kaikkia niitä epäonnistumisia ja umpikujiin kääntymisiä, en olisi päätynyt juuri siihen kohtaan, missä tämänhetkisen elämäni paras ja tärkein asia tapahtui. Se antaa kaikille menneille mokille hopeareunuksen. </div><div><br /></div><div>Ja parhaista mokista voi kertoilla hyviä tarinoita. Kuten vaikkapa siitä kerrasta, kun esittelin itseni kansainvälisessä työtilanteessa vieressä seisovan työkaverin nimellä. Ai että.</div>Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-8631324253490604382020-07-07T17:56:00.003+03:002020-07-10T00:48:33.244+03:00Huminaa eetterissä: The Guilty Feminist<!--?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?-->
En ole työperäisistä syistä viime aikoina juuri käynyt teatterissa työajan ulkopuolella saati kirjoittanut siitä (kuluneesta keväästä nyt puhumattakaan), mutta olen alkanut kuluttaa itselleni uutta kulttuurin lajia, nimittäin podcasteja. Ja kas, oivalsin hieman viiveellä, että miksipäs en sitten kirjoittaisi niistä. Niinpä: tadaa! Huminaa siirtyy sujuvasti eetteriin eli internetin puheohjelmien pariin.<br />
<br />
Kuuntelen <a href="https://guiltyfeminist.com/" target="_blank">The Guilty Feminist</a> -podcastia Spotifyn kautta, mutta se löytyy myös mm. Apple Podcast -palvelusta sekä tietysti tuolta omalta sivustoltaan.<br />
<br />
Tutustuin <i>The Guilty Feministiin</i> viime syksynä, kun aloin pendelöimään aiempaa pidempiä matkoja ja aamujen pimentyessä en enää jaksanut kaivaa kirjaa esiin parhaimmillaan (pahimmillaan) täpötäydessä bussissa. Podcast on alkanut joulukuussa 2015, mutta koska olen kuunnellut sitä joinakin päivinä jopa 1,5 - 2 tuntia, viitenä-kuutena päivänä viikossa, olen jo saavuttanut huhtikuussa 2018 julkaistun osan numero 94. Jaksoja on nyt julkaistu jo yli 200.<br />
<br />
Stand-up-koomikkojen Deborah Frances-Whiten ja Sofie Hagenin perustama podcast on nauhoitettu liveyleisön edessä ja kotipaikkansa Lontoon lisäksi se kiertää maata ja maailmaakin erilaisilla festivaaleilla. Hagen lopetti toisena juontajana vuonna 2016, jonka jälkeen Frances-Whiten rinnalla on kuultu useita vierailevia, pääasiassa naisoletettuja koomikkoja, kuten Hannah Gadsby tai Phoebe Waller-Bridge sekä erilaisia asiantuntijoita järjestökentältä.<br />
<br />
Aiheet vaihtelevat karvanpoistosta kehopositiivisuuden kautta itsensä vähättelyyn ja sukuelinten silpomisesta patriarkaatin murskaamiseen. Usein tekijät ovat tarttuneet erilaisiin aiheeseen liittyviin haasteisiin ennen jakson nauhoitusta. Jollekulle haaste voi olla meikitön viikko, jollekulle puolensa pitäminen bisnesneuvottelussa.<br />
<br />
Jokaisen jakson aluksi tapahtuu aina se, mikä minutkin tähän koukutti eli <i>"I'm a feminist, but..."</i>, tunnustuksellinen osio, jossa juontajat ja vieraat nokittelevat toisiaan erilaisilla arkisilla kertomuksilla siitä, miten feminismi on taas omalta kohdalta vähän epäonnistunut.<br />
<br />
"Olen feministi, mutta vaikka en osaakaan vaihtaa autonrengasta, tiedän kyllä, miten saan kenet tahansa miehen tekemään sen" tai "olen feministi, mutta antaisin ilolla kymmenen vuotta elämäni loppupäästä, jos saisin nyt Jennifer Lopezin vartalon" ovat samastuttavia ja samalla lohdullisia esimerkkejä siitä, että ei ole pakko kyetä kymmenen pisteen mallisuoritukseen ollakseen silti kunnon feministi. Omalta kohdaltaan voi aina kysäistä, että onko kulunut viikko ollut enemmän <i>feminist</i> vai <i>guilty. </i>Toinen ei poissulje toista.<br />
<br />
<i>The Guilty Feministin</i> keskustelut ovat asiantuntevia, koskettavia, älykkäitä ja hauskoja. Välillä olen bussissa pidätellyt huutonaurua, välillä nieleskellyt kyyneleitä.<br />
<br />
Mitä podcasteja te muut kuuntelette? Omia suosikkivinkkejäni jakelen tässä kesän mittaan.Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-89356310728150175722019-08-30T20:57:00.000+03:002019-08-30T21:01:36.870+03:00Helsingin Juhlaviikot 2019: Atlas, The Green ja Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseenTänä vuonna poimin Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmasta nykysirkusta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ilmatila-ryhmän Atlas on koko perheen ilma-akrobatiaesitys. Ilona Jäntin esityksistä olen pitänyt aina, viimeksi näin Aino Vennan kanssa yhteistyössä tehdyn Aramid-esityksen kauppakeskus REDIn Bryga-puistokannella.<br />
<br />
Jäntti on vähäeleinen esiintyjä, jota on kuitenkin pakko jäädä suu ammollaan tuijottamaan. Hänen roolinsa ei ole supertaipuisa sirkusprinsessa, vaan hyvin samastuttava, jossain määrin sisäänpäinkääntynytkin ja syvästi inhimillinen. Renkaassa voi roikkua myös rumasti ja köysiin romahtaa.<br />
<br />
Tuula Jekerin projisoinnit luovat näyttämölle piirrettyjä maailmoja, joissa perspektiivit muuttuvat herkullisesti. Naivistiset eläimet hurmaavat ja tarkasti ajoitettu projisointi elää esiintyjän kanssa. Avaruudesta sukelletaan meren syvyyksiin, jossa Jäntti roikkuu köysissä kuin norppa verkossa. Assosiaatio on karu, mutta esitys on muuten kovin lempeä.<br />
<br />
<br />
Kalle Nion The Green ei oikein saa minua mukaansa ja oloni on välillä hieman samanlainen kuin yhdellä aivan liian nuorella katsojalla, joka huokailee äänekkäästi. On esityksessä toki hetkensä, erityisesti minua viihdyttävät projisointien ja valojen avulla tehdyt illuusiot, joissa esiintyjän keho tuntuu muuttuvan digitaaliseksi animaatioksi.<br />
<br />
Mutta sitten taas jotkut pitkät pätkät pitkästyttävät, videomäpätty verho tempoilee loputtomiin todellisissa ja virtuaalisissa käsissä. Siinä missä Jäntin vähäeleisyys on kiehtovaa, Nion ilmeettömyys pitää käsivarren mitan päässä.<br />
<br />
<br />
Sivuhenkilöt-ryhmän Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen on teatteria ja nykysirkusta yhdistävä esitys, jossa ihmiset ovat tukevasti epämukavuusalueillaan. Tai ihmiset ja ihmiset, lintuina nämä toimiston arkkityypit meille esittäytyvä ja kuorivat esiin ihmisyytensä vasta pikkuhiljaa.<br />
<br />
Eira Virekosken käsikirjoittamassa ja Alma Lehmuskallion ohjaamassa esityksessä on konttorin jännitteet pingollaan joka suuntaan. Erilaisia huoneentaulumukeja tuottavassa firmassa ei ole ihan niin autuaat tunnelmat. Yksi on burnoutin partaalla, toinen piiloutuu paperikasoihin, kolmas pätee aina kun voi ja pomo koettaa piilotella omaa heikkoa itsetuntoaan. Kaikkien konseptit menevät sekaisin, kun it-tuki saapuu sekoittamaan arkea.<br />
<br />
Kohtaamiset toimistossa ovat kipeän hilpeitä. Kun sisäiset solmut näkyvät ulos asti kehossa, on kipupisteet pakko käsitellä, vaikka miten epäsopivissa tilanteissa. Esitys on hirmuisen tarkkanäköinen ja samalla armollinen. Kun lopussa tulee elämän tarkoituskin todettua ääneen, itkettää.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Ilmatila: Atlas<br />
Esitys Stoassa 25.8.2019<br />
<br />
Kalle Nio: The Green<br />
Esitys Cirkossa 27.8.2019<br />
<br />
Sivuhenkilöt: Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen<br />
Esitys Cirkossa 28.8.2019</div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-48501387450089114382019-08-12T21:29:00.000+03:002019-08-12T21:33:16.283+03:00Teatterikesä 2019: La Reprise ja Hot Brown HoneyMilo Raun käsikirjoittama ja ohjaama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) on dokumenttiteatteria monella tasolla. Se käsittelee belgialaisessa Liegen kaupungissa vuonna 2012 tapahtunutta Ihsane Jarfin brutaalia murhaa. Samalla se kertaa esityksen tekovaiheita.<br />
<br />
Esityksen aluksi ajattelen, miten lempeästi minut siihen vedetään mukaan, vaikka aihe on kamala. Lopussa ei ole ollenkaan lempeästi käsitelty olo. Viharikos rekonstruoidaan vähän turhankin yksityiskohtaisesti ja vaikka teatteriväkivallan tekniikka on selitetty esityksessä aiemmin, se on kamalaa katsottavaa.<br />
<br />
Monet kohtauksista tapahtuvat samaan aikaan näyttämöllä ja valkokankaalla, mutta usein hieman erilaisina versioina. Lähikuvassa näyttelijöiden työ nousee esiin.<br />
<br />
La Reprisen jälkeen minulla oli alle tunti aikaa toipua ennen kuin seuraava alkoi. Siksi aluksi otti tovin, ennen kuin pääsin henkisesti mukaan australialaisen Briefs Factoryn räyhäkkääseen kabareeseen Hot Brown Honey.<br />
<br />
Esitys on hävytön herätyskokous, oodi äideille ja rinnoille, ruskeiden naisten manifesti, megalomaaniset bileet.<br />
<br />
"Tarkista etuoikeutesi", muistuttavat nämä erilaisia alkuperäiskansoja edustavat naiset ja ottavat oman tilansa. "Musta nainen sanoi teille juuri shhh, huomasitteko?" sanoo seremoniamestarina toimiva Busty Beatz aka The Queen Bee, "Paras tottua siihen."<br />
<br />
Keskisormet ovat tukevasti tanassa, toinen kohti patriarkaattia, toinen kohti kolonialismia. Ja jos luulit, että esitys puhuu vain jostakin kaukaisesta maasta toisella puolella maapalloa, mieti uudelleen. Ei suomalaisillakaan ei ole sen puhtaammat paperit, kun puhutaan alkuperäiskansan kokemasta sorrosta.<br />
<br />
Esityksestä omiksi huippukohdikseen nousevat Crystal Staceyn aka The Peace Makerin huikea ilma-akrobatia sekä Hope Haamin aka Hope Onen beatboxaus.<br />
<br />
Lopuksi jonkin sortin vastuuvapauslauseke: Hot Brown Honey nähdään tällä viikolla myös Espoon Kaupunginteatterissa, jossa itse tänään aloitin työt tuottajana. Niinpä en ole täysin vailla sidonnaisuuksia suhteessa tähän esitykseen.<br />
<br />
*****<br />
<br />
IIPM & Création Studio Théâtre National Wallonie-Bruxelles: La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I)<br />
Briefs Factory: Hot Brown Honey<br />
Esitykset Tampereen Teatterikesässä 11.8.2019Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-54888142239769569162019-08-11T11:52:00.002+03:002019-08-11T11:52:22.142+03:00Teatterikesä 2019: Kissani Jugoslavia, Medea ja Marat/SadeOlin aikanaan varsin vaikuttunut Pajtim Statovcin romaanista Kissani Jugoslavia. Kosovosta lapsena Suomeen tulleen Bekimin ja hänen äitinsä Eminen tarinoita rinta rinnan kuljettava kirja on karu, mutta kiehtova. En ehtinyt katsomaan Kansallisteatteriin tehtyä näyttämösovitusta, mutta Teatterikesässä onneksi onnistui.<br>
<br>
Eva Buchwald on dramatisoinut useassa aikatasossa ja monessa maassa tapahtuvan romaanin näyttämölle tyylikkäästi. Harmillista kyllä, Johanna Freundlichin ohjaama esitys hieman kärsii siirrosta pikkuruisesta Willensaunasta Sorin Sirkuksen hehtaarihalliin. Kun rivejä onkin viiden sijasta viisitoista, täytyy näyttelijöiden ilmaisu kalibroida uusiksi. Paljon menetetään intiimiydessä (Oletan, sillä enhän nähnyt esitystä alkuperäisessä tilassa).<br>
<br>
Toni Harjajärvi tekee rakkaudenkaipuun ja itsevihan välissä tempoilevana Bekiminä herkkää työtä. Sari Puumalaisen Emine tahtoo välillä lipsahtaa ilmaisun toiseen ääripäähän. Kiinnostavaa niin kirjassa kuin esityksessäkin on maaginen realismi, ihmisten kanssa rinnakkain elävät sielukkaat eläimet. Petri Liskin salaperäinen käärme on Bekimin mielenpeili, Ville Tiihosen kissa puolestaan täyttymättömän rakkauden kohde, viettelevä julmuri ja rasistinen homofoobikko.<br>
<br>
Kun vaikutuksen tehnyt romaani siirtyy näyttämölle, käy helposti niin, että jotakin juuri <i>minun</i> lukukokemukseni kannalta olennaista ja tärkeää jää saavuttamatta. Tällä kertaa kaipaamaan jään kirjan ahdistavaa, paikoin lohdutontakin tunnelmaa.<br>
<br>
<br>
<br>
Euripideen Medeia kertoo miehensä hylkäämäksi tulevan naisen kostosta, jonka välikappaleiksi joutuvat lapset. Sveitsiläisen Theater Baselin toteuttamassa, australialaisten Anne-Louise Sarksin ja Kate Mulvanyn sovituksessa näytelmän tapahtumat on siirretty näyttämön ulkopuolelle ja koemmekin sen sijaan sen, mitä tapahtuu lastenhuoneessa.<br>
<br>
Kun äiti ja isä selvittelevät välejään oven ulkopuolella, leikkivät pojat erilaisia tapoja kuolla, tuleepa samalla kerrottua äiti-Medeian ja isä-Iasonin tarinankin. Mutta nyt on isällä uusi ”ystävä” ja edessä muutto tämän kartanoon. Äiti käy välillä rauhoittelemassa poikia, mutta tunnelma ei kevene. Me tiedämme, mitä pojille tulee tapahtumaan. Ja se kylmää.<br>
<br>
14- ja 11-vuotiaat Florian Guntrum ja Itamar Mangold näyttelevät mainiosti. Guntrumin teinillä lapsuus on jo kovaa vauhtia menossa ohi, Mangold on vielä pieni poika. Mutta vaikka pojat keskenään nahistelevatkin, vetävät he kuitenkin aina lopulta yhtä köyttä. Ja kun Barbara Horvathin esittämä äiti tuo pojilleen erikoismehua, he juovat napisematta. He ovat hyviä poikia.<br>
<br>
Vaikka lapsensurma on aiheena järkyttävä, ottaa esitys siihen älyllisen, lähes steriilin näkökulman. Äidin teko on hirvittävä, mutta sillä ei ole tarvetta mässäillä. Koin esityksen pysäyttävänä, mutta tunnereaktio tuli vasta jälkipotkulla seuraavana päivänä.<br>
<br>
<br>
<br>
Peter Weissin näytelmä ”Jean Paul Marat’n vaino ja murha Charentonin sairaalan näyttelijäryhmän esittämänä ja herra de Saden ohjaamana” eli tuttavallisemmin Marat/Sade on päässyt harvakseltaan suomalaisille näyttämöille. Juha Hurmeen ohjaama esitys Klockriketeaterin, Sirius Teaternin ja Teater Metsolan yhteistuotantona nähtiin ensin ruotsiksi Universumissa ja sitten suomeksi Espoon Kaupunginteatterissa. Tämäkin meni jostain syystä minulta alunperin ohi, mutta Teatterikesä korjasi tilanteen.<br>
<br>
Kyseessä on siis näytelmä näytelmässä. Mielisairaalan potilaat esittävät de Saden version vallankumouksen sankarin Marat’n elämästä ja kuolemasta, mutta sekaan on sotkeutunut aimo annos de Saden omaa agendaa. Turhaan huutelee sairaalanjohtaja sensuurivaatimuksiaan, eikä päähoitajakaan saa ihan koko ajan pidettyä laumaansa kurissa. Vallankumous syö lopulta kaikki, ei vain omia lapsiaan.<br>
<br>
Ensemble on mainio ja sietää tulla kokonaisuudessaan kiitellyksi. Alkujaan monikymmenpäinen henkilögalleria on tiivistynyt yhteentoista. Karnevalistinen sekasorto pysyy kaikessa mielipuolisuudessaan loistavasti kasassa yhdeksän näyttelijän ja kahden muusikon voimin. Esityksen kruunaakin vinksahtaneen svengaava musiikki.<br>
<div>
<br></div>
<div>
*****</div>
<div>
<br></div>
<div>
Suomen Kansallisteatteri: Kissani Jugoslavia</div>
<div>
Theater Basel: Medea</div>
<div>
Esitykset Tampereen Teatterikesässä 9.8.2019</div>
<div>
<br></div>
<div>
Klockriketeater, Sirius Teatern, Teater Mestola: Marat/Sade</div>
<div>
Esitys Tampereen Teatterikesässä 10.8.2019</div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-5531254724188497852019-08-09T12:13:00.000+03:002019-08-12T21:35:23.922+03:00Teatterikesä 2019: Slick ja NassimTauon jälkeen palasin Teatterikesään ja blogin äärelle, jälkimmäiseen tosin jälleen vain hetkeksi, sillä siirryn pian uuden Thalian temppelin palvelijaksi. Mutta sitä ennen nautiskelen neljän päivän ja seitsemän esityksen kattauksen kaikenlaista teatteria.<br />
<br />
<div>
<br />
Slick on ruotsalaisen näyttelijän ja tanssitaiteilijan Sofia Södergårdin drag king -esitys, jossa pullistelee hänen alter egonsa Qarl Qunt. Södergårdin drag on todella taitavaa, lisäksi hänen tanssiaan on ilo katsoa.<br />
<br />
Qarl nähdään monessa miehen lokerossa. Aluksi hän psyykkaa itsensä maskuliiniin ja kääntää vaihteen täysille nahka-asuisena megamolomiehenä. Sitten Qarl herkistelee itsensä romanttiseksi pukumieheksi, joka rakkaudessa petyttyään palaa Magic Mike -henkisenä testosteronipakkauksena tanssimaan katsomosta napatun neidon syliin tukehtuen samalla omaan ahtaaseen miehenrooliinsa. Lopulta hän murtautuu ulos kuorestaan ja vapautuu sukupuolestaan.<br />
<br />
Kaipaan esitykseltä tiukempaa väitettä, jotakin, joka tarttuisi mukaan. Siltä osin jään kuitenkin nälkäiseksi, vaikka esiintyjän taitavuutta ihailenkin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Iranilaiselta näytelmäkirjailijalta Nassim Soleimanpourilta olen aiemmin nähnyt teoksen <a href="https://huminaa.blogspot.com/2016/03/tottele-naytelmakirjailijaa-alaka.html" target="_blank">Valkoinen kani, punainen kani</a>, jonka perusidea on samankaltainen kuin nyt nähtävässä esityksessä Nassim. Näyttelijä ei tiedä esityksen kulusta etukäteen mitään, vaan saa käsikirjoituksen ja näyttämöohjeet esityksen edetessä.<br />
<br />
Uudessa esityksessä mukana on myös näytelmäkirjailija itse, mutta hän ohjeistaa edelleen näyttelijää pääosin tekstin kautta. Antti Laukkarinen on näkemäni näytöksen urhea esiintyjä.<br />
<br />
Jälleen kerran on vaikea puhua esityksestä ilman, että paljastaa sen sisällöstä liikaa, mutta kyse on ainakin kielestä, koti-ikävästä ja äidistä. Opetellaan farsinkielisiä fraaseja ja nauretaan hyväntahtoisesti mokailevalle näyttelijälle.<br />
<br />
Esitys ammentaa vahvasti kirjailijan omasta henkisestä kodittomuudesta. Edellisen esityksen aikaan hän oli kotiarestissa Iranissa, nykyään hän asuu Berliinissä ja suree, että hänen äitinsä ei voi hänen esityksiään nähdä. Äiti kun puhuu vain farsia, mutta se on yksi harvoista kielistä, joilla Soleimanpourin näytelmiä ei ole esitetty.<br />
<br />
Soleimanpour kuljettaa esitystä koomisen kautta koskettavaan ja Laukkarisen oma empatia kirjailijaa kohtaan tihkuu läpi. Ja viimein lopuksi sydän murtuu katsojaltakin.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Sofia Södergård: Slick<br />
Nassim Soleimanpour: Nassim<br />
Esitykset Tampereen Teatterikesässä 8.8.2019</div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-15225687064779332772019-07-10T20:32:00.002+03:002019-08-12T21:37:28.916+03:00Sillä välin toisaallaPari vuotta olen jääviyssyistä pysytellyt poissa blogin ääreltä, paria poikkeusta lukuunottamatta. Nyt on jääviys ohitse ja festariputki edessä. Aktivoitumista tälläkin saralla siis luvassa.<br />
<br />
Sillä välin voit käydä lukemassa vaikka kirjoituksiani ruoasta uudessa blogissani <a href="http://ruokasuussa.blogspot.com/" target="_blank">Ruoka suussa (ei saisi puhua).</a><br />
<br />
EDIT 12.8.2019 Lyhyeksi jäi paluu, sillä aloitan jälleen uudessa teatterissa. Blogaan vielä parista Juhlaviikkojen esityksestä, mutta sitten pitänee pistää taas kirjoittelut hyllylle.Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-18511485954333357922017-12-10T14:31:00.000+02:002017-12-10T14:31:19.503+02:00Broadwayta ja burleskia<div style="text-align: justify;">
Kävin New Yorkissa! Reissun toteutumista edesauttoi Suomen arvostelijain liitolta saatu matka-apuraha. Lopullinen esityssaldo oli viisi, joista kahteen ostin liput etukäteen täysihintaisina, loput paikan päältä päiväkohtaisen tarjonnan mukaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Musikaalipainotuksella mentiin, mutta sekaan mahtui myös yksi puhenäytelmä ja burleskia. Onneksi matkakumppanilla on avoin mieli, joten ohjelmasta ei tarvinnut juuri neuvotella. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mieluusti käynyt enemmän myös Broadwayn ulkopuolella, mutta se jääköön toiseen kertaan. Kovin kriittisellä katseella en esityksiä katsonut, lomalla kun oltiin. Toki visiitti oli ammatillisestikin kiinnostava, mutta kriitikkopipoa en päästänyt kovin kiristämään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://avenueq.com/#home">Avenue Q</a> on pyörinyt New Yorkissa jo vuodesta 2003, ensin off-Broadwaylla, pian ensi-iltansa jälkeen Broadwaylle siirtyen ja nyt vuodesta 2009 jälleen off-Broadwaylla. Sesame Street -hahmoista inspiroitunut nukketeatterimusikaali aikuisille on tietenkin juuri sellaista kamaa, joka minuun iskee. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka esitys onkin pian 15-vuotias, ei se vaikuta laisinkaan vanhentuneelta. Toki osa vitseistä meni ulkopaikkakuntalaiselta ohi ja välillä tekstin ymmärtämisessäkin oli haasteita, mutta aikuistumis- ja itsensä löytämistarina on universaali aihe ("What Do You Do with a B.A. in English? / It Sucks to Be Me", "Purpose"). Esitys sivaltelee ronskin humoristisesti myös rasismia ("Everyone's a Little Bit Racist"), seksuaalisuutta ("If You Were Gay", "Internet is for Porn") ja löytyypä maailmantuskalle mittakaavakin ("For Now"). Hilpeä musiikki jää soimaan päähän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Avenue Q:n korttelissa asuu suloisesti rinnakkain niin ihmisiä kuin hirviöitäkin, joita esittävät sekä ihmis- että nukkenäyttelijät. En voi olla arvostamatta esiintyjien monipuolista osaamista, laulut soivat hienosti, vaikka hahmoilla on mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://bookofmormonbroadway.com/show">The Book of Mormon</a>in näkeminen on ollut pitkäaikainen unelmani! Neljä vuotta sitten Lontoossa paikallisen metrolehden kannet huusivat ennakkonäytösten ekstaattisia katsojakokemuksia. Silloin harmitti, että aikataulu ei mahdollistanut sivuhyppäystä. Tämä olikin ensimmäinen esitys, jonka ehdottomasti halusin nähdä New Yorkissa. Broadwayn ensi-ilta oli 2011.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käsikirjoitus on South Parkista tuttujen Trey Parkerin ja Matt Stonen, sävellys on (myös Avenue Q:n musiikin takana olevan) Robert Lopezin. Sisältö on viiltävän hauskaa, korvamatoja on enemmän kuin laki sallii. Pelkäsin etukäteen ihan hirveästi, että kaiken odotuksen jälkeen petyn. En pettynyt!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaksi mormonia lähtee lähetystyöhön Ugandaan, jossa paikallisia ei hirveästi kiinnostaa uusi usko, kun arkea ahdistaa niin aids kuin tyttöjen ympärileikkausta vaativa sotaherrakin. Elder Pricella (ihanan ärsyttävä Nic Rouleau) on ylikorostunut ego ja haave olla maailman paras mormoni, Elder Cunningham (lutuinen Brian Sears) taas ei ole ihan jaksanut keskittyä oppitunneilla. Kumpikin kokee Ugandassa omanlaisensa uskonkriisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jälleen tuntuu ihan turhalta mainita, miten hyvin kaikki laulavat ja tanssivat. Pääparin lisäksi kovaäänistä hihkumista ainakin omalta kohdaltani saivat aikaan myös mm. tukevasti kaapissa olevaa Elder McKinleyä esittävä Stephen Ashfield ja paratiisimaisesta Sal Tlay Ka Sitista haaveilevaa Nabulungia esittävä Nikki Renée Daniels.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://chicagothemusical.com/about.php">Chicago</a> on myös yksi suosikkimusikaaleistani. Alunperin sitä esitettiin Broadwaylla 1975-77 ja nykyinen esityskausi on kestänyt vuodesta 1996. Kaksi kelpoa kotimaista versiotakin olen tästä nähnyt (ja toki elokuvan). Nyt nähty versio on korostetun konserttimainen, näyttämöllä suurimman tilan vie - oikeutetusti - bändi ja ensemble vaihtaa rooleja hyvin vähillä ulkoisilla merkeillä. Puvustus on muutenkin varsin niukkaa ja korostetun eroottista. Mikäs siinä, intohimorikoksistahan tässä lauletaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lehdistön rakastamina murhaajina Roxie Hartina ja Velma Kellynä ovat rooleissa jo aiemminkin useita kertoja esiintyneet Charlotte d'Ambroise ja Leigh Zimmerman, heidän tähtiasianajanaan Billy Flynnina pikaisen julkkisvierailun musikaalissa tekee Todrick Hall, erittäin mainioita kaikki. Esityksestä jäi olo, että on ollut mukana oikein rattoisissa jazzbileissä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://mbutterflybroadway.com/about/">M. Butterfly</a> oli toinen esityksistä, johon ostin liput etukäteen. Musikaalien lisäksi pistin reissun tavoitteeksi nähdä vähintään yhden kuuluisan, mieluiten tv:stä tai elokuvista tutun näyttelijän. Arpa osui tähän, Rene Gallimardin roolissa nähdään Clive Owen. David Henry Hwangin kirjoittama näytelmä on minulle ennalta tuttu (myös elokuva), joten arvelin, että ei se ihan huono voi olla, vaikka olikin tietty riski ostaa liput jo ennen ensi-iltaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei esitys nyt varsinainen pettymys ollutkaan. Arviot, joita lueskelin vasta esityksen jälkeen, ovat kyllä varsin erimielisiä, mutta parhaimmillaankin nihkeitä. Sekä Owen että Song Lilinginä Broadway-debyyttinsä tekevä Jin Ha näyttelevät kyllä hyvin (tosin Ha ei ulkonäkönsä ja äänensä perusteella mene yhtä helposti naisesta kuin ehkä pitäisi), mutta kolmen hurmioituneen musikaaliorgian jälkeen esitys oli väistämättä hieman laimea kokemus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Broadwaylla kahdettakymmenettä vuottaan pyörivän Lion Kingin sekä epäonnistuneen Spiderman-musikaalin tehneen Julie Taymorin ohjaus on mielestäni vähän yksioikoinen ja näyttämölliset ratkaisut, kuten loputtomasti heiluvat ja paikkaa vaihtavat paneelit, käyvät pidemmän päälle tylsiksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hwang on kirjoittanut tekstin osittain uusiksi, eikä esitys enää pelaa sukupuolen arvuuttamisella, mikä mielestäni on vähän sääli. Toki salaisuutta ei ole nettiaikana mahdollista enää samalla tavalla ylläpitää kuin ensi-illan aikaan 1988, jolloin BD Wong esiintyi pelkillä etunimen kirjaimilla. Mutta kun Song Liling paljastaa itsensä fyysisesti vasta, kun paljastus on kaikkia teknisiä yksityiskohtia myöten tehty oikeussalissa, tuntuu alastomuus turhalta kikalta. (Muistan iäti sen järkyttyneen huudahduksen, jonka kuulin HKT:n katsomossa, kun T. Reinikka vaihtoi vaatteita yleisön edessä. Ainakin jotakuta fuulattiin loppuun saakka.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimeisenä iltana suuntasimme vielä Lower East Sidelle <a href="https://www.slipperroom.com/">The Slipper Roomiin</a>, jossa ohjelmassa oli <a href="https://www.boysnightrevue.com/">Boys' Night: An All-Male Cirquelesque Revue!</a>, joka olikin reissulle miltei täydellinen lopetus: ilma-akrobatiaa, boylesqueta ja drag-queen-stand-upia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Summa summarum: reissu oli oikein onnistunut ja pääosin kaikki nähty oli hyvää. Vaikka ulkoasultaan arvokkaita, newyorkilaiset teatterit ovat rentoja paikkoja, joissa voi nauttia viiniä kannellisesta muovituopista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Teatteriliput ovat suolaisia hinnoiltaan, enkä raaskinutkaan ostaa ennakkoon kuin kahteen esitykseen. Saman päivän näytöksiin lippuja saa kuitenkin puoleen hintaan, jos ei ole niin väliksi, että mitä menee katsomaan, mutta ovat ne silti kotimaan kalleimpia lippuja hinnakkaampia. Mutta kun ei tuolla nyt ihan myötäänsä tule rampattua, niin mieluustihan sen hinnan maksaa. Ja osaapa entistä enemmän arvostaa kotimaista kulttuurin tukea, ilman sitä hinnat olisivat meilläkin yhtä tapissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavalla kerralla sitten enemmän syrjähyppyjä ja sivuaskeleita kauemmas Times Squaresta!</div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-68699550958787732022017-08-15T19:46:00.000+03:002017-08-15T20:00:44.236+03:00Poliittista ja fyysistä - Tampereen tuliaiset<div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: justify;">
Viime vuonna pidin paussia, mutta nyt kampesin itseni jälleen Tampereen Teatterikesään ja Circus Ruska Festivalille. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Burning Doors</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valkovenäläisten, Iso-Britanniassa maanpaossa elävien taiteilijoiden Belarus Free Theatren esitys Burning Doors ammentaa poliittisen taiteensa vuoksi vankilaan joutuneiden tarinoista. Elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin, performanssitaitelija Pjotr Pavlenskyn sekä itseään esityksessä esittävän, Pussy Riotista tunnetun aktivistin Maria Alyokhinan kokemukset muuttuvat Nicolai Khalezinin ja Natalia Kaliadan ohjaaman esityksen aineistoksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkät vuolaat tekstit, jotka lainaavat mm. Dostojevskin ja Foucault'n kirjoituksista, menevät minulta välillä ohi, koska valitsen toiminnan seuraamisen tekstityksen lukemisen sijaan. Kiinnostavammaksi esitys muuttuukin minun silmissäni, kun keskitytään kehojen kertomaan tarinaan. Loputtomasti jatkuva mielikuvituksellisesti estetisoitu väkivalta on piinaavaa, sen ilmaisumuodot kekseliäitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka tekijät ovat kiistämättä taitavia, ulkopuolisen dramaturgin apu olisi tehnyt esityksestä vielä paremman. Tekijät ovat ehkä liian lähellä nähdäkseen kokonaisuutta sisällön ohi. Mietin, onko esityksen arvo ennemminkin sen poliittisessa kuin taiteellisessa sisällössä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
WireDo & Soundbarrier & Circus Carnival Club</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hanna Moision nuorallatanssia ja japanilaista köysisidontaa <i>shibaria</i> yhdistävä teos WireDo on kiehtova ja salaisuutensa pitävä esitys. Köysi kohtaa jäykän nuoravaijerin ja pehmeän ihon. Se tuo kiinnostavaa lisäkierrettä lajiin, mutta toimii lisäksi esteettisenä elementtinä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Moisio solmii köyttä kehonsa ympärille, sitoo solmuja silmin katsomatta ja rakentaa valjaat, joiden varaan kehon voi pudottaa kokonaan. Lopussa rintakehästä ja lantiosta itsensä roikkumaan ripustama esiintyjä tuntuu painottomalta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lattialla tapahtuvat tanssilliset osuudet eivät toimi yhtä hyvin kuin nuoralla tasapainoilu. Keveä tanssahtelu syö intensiivistä, painostavaakin tunnelmaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Moision esiintymisilmeeseen olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, se on läpitunkemattoman hymyn ja vienon tuskan irvistyksen välimaastossa. Tähän esitykseen se sopii täydellisesti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä missä WireDon eroottisuus on lähinnä viitteellisenä katsojan silmässä, on Katerina Repposen ruoskaesitys Soundbarrier suorasukaisemman seksuaalinen. Esiintyjän yleisökontakti on suorempi ja ruoska, joka voisi taitamattomissa käsissä tehdä paljon vahinkoa, on flirtin ja vallankäytön väline. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esitys on dramaturgisesti hieman sekava, ennemminkin sarja temppuja - oikein taitavia, mutta kuitenkin - kuin loppuunsa hiottu kokonaisuus. Yhteen esitykseen on myös niputettu vähän liikaa tavaraa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun kaikki se, mitä Repponen ruoskan kanssa saa aikaan sekä visuaalisesti että äänen tasolla, on uutta ja mielenkiintoista, tuntuu jalkajongleeraus ylimääräiseltä hälyltä. Esityksen aseistariisuva asenne antaa kuitenkin paljon anteeksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illan päätteeksi Circus Carnival Clubilta erityisesti mieleen jäivät Repposen ja Pasi Nousiaisen humoristinen pari(suhde)akrobatia, Miss Acroliciousin Magic Mike -elokuvasta ammentava burleskishow pyllytasseleineen sekä Ebenin energinen akrobatia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
People Respect Me Now
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ruotsalaisen Lumor Teaterin People Respect Me Now -esitys ei ala suosiollisten tähtien alla. Viiden minuutin jälkeen kaatuu tietokone ja vikaa säädetään puoli tuntia. Sitkeä odotus palkitaan, sillä vaikka projisoinnit jäävätkin näkymättä, ei se haittaa kokonaisuutta. Sen verran intensiivisesti pitää esitys otteessaan ilmankin. Toki yksi ohjaaja Paula Stenström Öhmanin haluamista tasoista uupuu, mutta sitä, mitä ei tiedä, ei osaa kaivata.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näytelmä pureutuu miesten tekemään väkivaltaan toisiinsa yhteenpunoutuvien tarinoiden kautta. On koulukiusaaja, jonka uhri tuo kouluun aseen, on perheväkivallan takia potkut saava opettaja ja teinitytön raiskauksesta epäilty jalkapallovalmentaja. Ääneen pääsee parikymmentä henkilöä, joita neljä näyttelijää taitavasti piirtää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juuri näyttelijäntyö tekee esityksestä nautinnollisen, on ilo katsoa, millaisin keinoin henkilöt rakentuvat. Usein hahmojen arkipäiväinen koomisuus tuo kouriintuntuvaa kontrastia aiheen kamaluuteen. Esitys ei tyhjennä aihettaan eikä tarjoa vastauksia, mutta muistuttaa, että totuus sijaitsee jossakin eri näkökulmien keskellä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<!--?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?-->
<br />
<div style="text-align: justify;">
Protagonist
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikonlopun viimeinen on ruotsalaisen Cullberg Balettenin nykytanssiteos Protagonist. Nukahdan kaksi kertaa, mikä kertonee esityksen vaikuttavuudesta minuun. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tampere-talon hehtaarihalli ei ole esitykselle eduksi. Esiintyjät ovat niin kaukana, että heistä ei saa otetta, mikään ei kosketa. On tyylikästä hengailua, vallankäyttöä, väkivaltaa ja seksiä, on alastomia ihmisapinoita, on muutama vaikuttava irtohetki kohti yleisöä. Mutta. Ei tämä vaan tällä kertaa minuun iske.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esitykset 11.-13.8.2017 <a href="http://www.teatterikesa.fi/">Tampereen Teatterikesässä</a> ja <a href="http://circusruska.com/festival/">Circus Ruska Festivalilla</a></div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-42284870420033045402017-05-26T21:28:00.002+03:002017-05-26T21:28:53.293+03:00Muutoksen tuulia ja rajanvetoja<div style="text-align: justify;">
Blogissa on ollut varsin hiljaista viime aikoina. Ja hiljaisemmaksi menee: olen aloittanut uuden työn helsinkiläisen ammattiteatterin toiminnanjohtajana, enkä siitä positiosta voi enää hygienian säilyttäen toimia kriitikkona, ainakaan kotimaisen tarjonnan äärellä. Nyt uusi työ myös vaatii sen verran aikaa ja aivokapasiteettia, että olen suosiolla jättänyt esityksetkin tauolle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tulen todennäköisesti jatkamaan bloginpitoa tauon jälkeen jossakin muodossa, jahka taas pääsen katsomoon. Minulle on tärkeää edelleen kirjoittaa esityksistä, jotka ovat vaikuttaneet minuun, koskettaneet, värisyttäneet. Jatkossa teen sen kuitenkin bloggarinäkökulmasta, en kriitikkona. Siihen suuntaan tekstini ovat tässä kevään mittaan myös alkaneet painottua. Niistä esityksistä, jotka eivät ole värisyttäneet, ei ole tarvetta kirjoittaakaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyllähän tämä vähän surutyötäkin on vaatinut, olen kuitenkin tehnyt kriitikon hommia yli 15 vuotta ja se on ollut vuosien varrella vaihtuvien työnkuvien rinnalla selkein ja vahvin ammatti-identiteettini. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta aika aikaa kutakin. Katsotaan, millaiseksi blogi jatkossa muotoutuu.<br />
<br />
<br /></div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-36030564761961675142017-04-22T14:59:00.001+03:002017-04-22T15:00:01.115+03:00Rikos ja rangaistus ei päästä irti<div style="text-align: justify;">
Jos on harvinaista, että käyn katsomassa esityksiä kahteen kertaan, niin kolme kertaa on jo yksisarvisosastoa. Mutta sitten on joitakin esityksiä, jotka jäävät vaivaamaan (ja kirjoituttavatkin näköjään <a href="http://huminaa.blogspot.fi/2013/03/toinen-kerta-toden-sanoo.html">kerrasta toiseen</a>).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuomo Rämön ohjaaman ja Markus Järvenpään esittämän Rikos ja rangaistus -monologin näin ensimmäisen kerran 2011 Teatterikesässä ja toisen kerran 2013 vierailulla Teatteri Telakalla. Kolmannella kerralla näyttämö on noin kymmenesosan kokoinen ensimmäiseen verrattuna: Teatteri Jurkka. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samaa mieltä olen esityksestä kuin aiemmissa analyyseissä, joten paljoa lisää siitä ei ole sanottavaa (hauska muuten havaita, miten <a href="http://huminaa.blogspot.fi/2014/02/opin-tanaan-uuden-sanan-ekphrasis.html">muistikuvani</a> Marmeladovin hautajaisista poikkeaa esityksestä.) Mutta vaikka teos on jo tuttu, sen jälkeen pitää puhallella pitkään. Sydän tykyttää ja sanat katoavat. Huomaan uppoavani tunnelmaan kerta toisensa jälkeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkään esitystä on veivattu ja silti se tuntuu tuoreelta. Mitä pienemmäksi näyttämö on muuttunut, sitä intensiivisempi on tunnelma. Järvenpään Raskolnikovin tempoilu verityönsä jälkeen tapahtuu muutaman askeleen päässä (koska tietenkin tälläsin itseni taas eturiviin). Aiempien katsomiskertojen lämmin lopputunnelma on nyt karumpi, ahdistavampi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta hyväksyttävä se on: tämä on edelleen yksi ehdottomasti parhaista esityksistä, joita olen nähnyt.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://jurkka.fi/index.php?k=224924">Teatteri Kansan Syvät Rivit jne.: Rikos ja rangaistus</a><br />
Esitys Teatteri Jurkassa 21.4.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-54435798667994397192017-04-07T21:02:00.001+03:002017-04-07T22:37:58.936+03:00Kuolema symbolien keskellä<div style="text-align: justify;">
Ensitunnelmani on "hyvä esitys, mutta en erityisemmin pitänyt siitä, enkä välittäisi nähdä uudelleen." Mitä pidempään ystäväni kanssa puhumme, sitä kiinnostavammaksi teos alkaa muuttua. Pitäminen tai ei-pitäminen, tykkää tai ei tykkää, se on lopulta sivuseikka.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Thomas Mannin novelliin perustuva Kuolema Venetsiassa on saanut ohjaaja-dramaturgi Michael Baranilta hyvin kirjallisen, lukuteatterimaisen ja samalla kuvataiteellisen, lähes installaatiomaisen käsittelyn. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarja Simonen skenografia, Ville Toikan valo- ja Kristian Ekholmin äänisuunnittelu rakentavat näyttämölle monikerroksisen tilan, jossa näyttelijät tulkitsevat Mannin yksityiskohdiltaan runsasta tekstiä. Jokainen elementti, katosta tiimalasin lailla valuva hiekka ja hitaasti täyttyvä vesiallas ovat häpeämättömiä symboleja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näyttämöllä kohtaavat kaksi kirjailijaa: Jukka-Pekka Palon esittämä Mann itse sekä hänen kirjoittamansa henkilö Gustav von Aschenbach, jota tulkitsee Jukka Puotila. Kolmantena nähdään lapsenkasvoinen sellisti Artturi Aalto.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisen maailmansodan alla Venetsiaan matkustanut Aschenbach näkee Lidon kylpylähotellissa 14-vuotiaan puolalaispojan, jonka kauneuteen rakastuu silmittömästi. Mann kuvaa taitavasti vanhenevan miehen pojan kauneudessa viipyilevää katsetta. Mies pysyy etäällä, tyytyy ihailemaan vain kaukaa, mutta seuraa poikaa järkähtämättä helteessä, siroccotuulessa ja leviävässä sairaudessa paahtuvassa Venetsiassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ottaa aikansa, että pääsen esityksen taajuudelle. Katsojasta piittaamatonta, jopa sitä väistävää ilmaisua on ensin vaikea hyväksyä. Puotilan ja Palon ilmaisut ovat myös hyvin erilaisia, mikä on täysin perusteltua, onhan toinen toisen luomus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puotilan Aschenbachissa on jotakin hyvin särkyvää ja haavoittuvaa. Kuumuudesta kärsivä keho ei pysy enää terävän mielen mukana. Nuoren pojan kauneus ja elinvoima ovat jotakin, jota hänen sielunsa janoaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palon hieman kohotteinen ja korostetun teatterillinen ilmaisu puolestaan pitää kirjailijan etäisempänä. Kirjailijan ja henkilönsä suhde on kiinnostavan alisteinen. Vaikka he eivät draaman tasolla juuri kohtaa, on toisen valta toiseen nähtävissä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Symboliikka kerrostuu esityksessä. Yhtäaikaa rapistuvat niin vanhenevan miehen ruumis, näyttämökuva, kaupunki kuin moraalikin. Nuoruuden ja vanhuuden, elämän ja kuoleman, kauneuden ja rumuuden rinnastava teksti on sukulainen Dorian Grayn muotokuvalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esitys on estetiikassaan tinkimätön, katsojankin sietokykyä koetteleva. Välillä teksti ryöppyää valtoimenaan, enkä tahdo pysyä mukana. Välillä taas pysähdytään kuuntelemaan Aallon sellon taianomaista ääntä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Riippumatta siitä, pidinkö loppujen lopuksi esityksestä, sille on ehdottomasti annettava tunnustusta rohkeudesta ja kokonaisvaltaisesta ajattelusta.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/kuolema-venetsiassa/">Suomen Kansallisteatteri: Kuolema Venetsiassa</a><br />
Ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 5.4.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-38254382612983992012017-04-01T12:41:00.000+03:002017-04-01T12:45:57.113+03:00Ajattelemisen aihetta arktisista tarinoista<div style="text-align: justify;">
Esityspäivänä Google tarjoaa yllättäen etusivullaan vilkaisua Grönlantiin, Street View on viimein tavoittanut tiettömät jäätiköt. Juuri noiden jäätiköiden sulamisesta kertoo Arktisen Odysseian ensimmäinen laulu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ruska Ensemblen esitys on musiikkia, tanssia ja arktisten alueiden alkuperäiskansojen tarinoita. Näyttämöllä kohtaavat inuiitti, saamelainen, tšuktši ja suomalainen. Syrjähyppy pohjoisesta tehdään Standing Rockiinkin. Jarkko Lahden ja Ari-Pekka Lahden johdolla työryhmän yhdessä rakentaman esityksen iltamamuoto sallii poukkoilun aiheesta toiseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arktisen Odysseian tarinoissa puhutaan identiteetistä, omista juurista ja alkuperäiskansojen kokemasta sorrosta, jossa on paljon samanlaisia piirteitä riippumatta siitä, ollaanko jäätiköllä, taigalla vai tunturissa. Internaatteihin vietiin niin siperialaiset kuin saamelaisetkin lapset, alkoholismi ja itsemurhat ovat pohjoisilla kansoilla yleisiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samalla kun näyttämöllä nähdään hykerryttäviä hetkiä, kuten Connie Kristoffersenin kauhua, viettelystä ja pöljäilyä yhdistävä grönlantilainen naamiotanssi tai Anra Nawin hilpeänkoskettava monologi ikiomasta tšuktšien syntyvyyden lisäämisprojektistaan, kipeät tarinat sattuvat sydämeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuomas Rounakarin musiikki yhdistelee aineksia kaikista mukana olevista kulttuureista. Grönlantilainen kansanlaulu yhdistyy luontevasti Niillas Holmbergin joikuun tai Nawin kurkkulauluun. Musiikki tuo luonnon lähelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta onko Arktinen Odysseia kokonaisena esityksenä täysin onnistunut, en ole ihan varma. Jollain tavalla esitystä vaivaa tietty omahyväisyys, joka ärsyttää minua. Kuitenkin sen kertomat tarinat ovat tärkeitä, ajattelemisen aihetta antavia. Sellaisia, joita olisi aiheellista kuulla kouluissa pitkin Suomea. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juttelin muutama kuukausi sitten erään portugalilaisen kanssa, joka kertoi tuntevansa häpeää siitä, miten Portugalin siirtomaavalta kesti niin pitkään, Macaosta lähdettiin vasta 1999. Kerroin, että on sitä meillä suomalaisillakin oma kolonialistinen historiamme. Ja nykyisyys. Hän ei ollut kuullutkaan asiasta. Miksi olisi, kun ei tietoa suomalaisillekaan ole tyrkytetty.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: justify;">*****</span><br />
<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/arktinen-odysseia/">Ruska Ensemble: Arktinen Odysseia</a><br />
Esitys Kansallisteatterin Willensaunassa 30.3.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-17957642704192406862017-03-26T14:29:00.000+03:002017-03-26T14:43:17.316+03:00Grab them by the ..., Jemina!<div style="text-align: justify;">
Jyrki Karttusen nykytanssiteos Jeminan monta elämää teki minuun aikanaan <a href="http://huminaa.blogspot.fi/2013/08/eden-ja-jemina-ottivat-syliin.html">vahvan vaikutuksen</a>, <a href="http://huminaa.blogspot.fi/2015/01/luulitko-tuntevasi-jeminan.html">parikin kertaa</a>. Heidi Räsäsen kirjoittamassa ja ohjaamassa sooloteoksessa keskeinen kysymys oli "kuka minä olen?", dragdiivan monet puolet olivat loputon lähde törkeälle tunteikkuudelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jatko-osassa Jemina - The Great American Show kysymys on kehittynyt muotoon "kuka on hirviö?". Kaikki on isompaa, näyttämöitä on yhden sijasta kuusi ja Jeminan ympärillä pyörii oma entourage. Myös monet edellisen teoksen Jeminat palaavat näyttämölle (ja muutama hahmo myös muista Karttusen teoksista).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisen kohtaamisen jälkeen päällimmäiseksi tunteeksi mieleeni jäi Jeminan yksinäisyys ja suru, toisella katsomiskerralla mukaan tuli aimo annos vaarallisuutta. Tuo vaarallisuus on nyt saanut ronskisti poliittisen sävyn ja kuinka pelottavaa se voikaan olla! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jemina on uuden uljaan maailman presidentti, maan äiti, valtakunnan setä, ensimmäinen nainen ja diktaattori. Söpöjen mangalolitojen tanssiin lipsahtaa fasistisia käsiliikkeitä. Vaginasta nousee voima ja valta, militantit feministit tanssivat emansipaatiotaan tyttöpallit kilahdellen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Cheerleaderit kannustavat pahoinpitelijöitä ja hyväksikäyttäjiä ja pian tsempparien lanteet keinuvat seksuaalisen uhkaavasti. Selkäpiitä karmii teoksen humoristiseen viittaan puettu tarkkanäköisyys maailman tilasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten, samaan aikaan, ronskin räävitön esitys onnistuu koskettamaan intiimin herkillä hetkillään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun ennen Jemina itki äidin perään, huutavat nyt ammustehtaan naiset "Jemina, älä jätä!" tanssittuaan sitä ennen sydämeenkäyvän flamencon. Tanssi vie minut sentimentaalisten kyynelten rajalle ja takaisin sekunneissa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
70-luvun lapsena koen vahvaa samastumista viattomiin pienokaisiin, jotka rukoilevat Äiti Jeminaa pilvenreunalla lykkäämään ydinsodan aloitusta, kun olisi se balettituntikin vielä tulossa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta, kuin varkain, antaa Jemina meille synninpäästön. Kauniita unia, höyrylaivoja ja pikajunia. Ja niin minä itken taas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jeminan virittämään päivään mahtui vielä kaksi aikuisille suunnattua nukketeatteriesitystä turkulaisen Aura of Puppets -verkoston pääkaupunkiin tuomalla Oh My Puppets! -festivaalilla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Missing Amelia Earhart seuraa nimihenkilönsä viimeistä lentomatkaa samalla polveillen Earhartin elämässä. Merja Pöyhösen teos ei etsi vastauksia katoamiseen vaan koettaa täyttää maailman tärkeimmän ihmisen, Amelia Earhartin kokoista aukkoa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pumpulipilvien keskellä etenevä esitys on harmonisesti toimiva, Heini Maarasen nuket ilmeikkäitä ja Pöyhösen näytteleminen niiden kanssa häkellyttävän taitavaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yön jo pimennyttyä illan viimeisenä esityksenä Räähkän luku on pakanallisista riiteistä ammentava nuken ja jouhikon yhteinen manaus. Alma Rajalan tanssi pelottavan nuken kanssa yhdistettynä Pekko Käpin karmivaan musiikkiin sitoo tunteikkaan ja kauhistuttavan esityspäivän langat tehokkaasti yhteen.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=tgas&lang=fi">HKT - Zodiak: Jemina - The Great American Show</a><br />
Esitys 25.3.2017 Kaapelitehtaan Pannuhallissa<br />
<br />
<a href="http://www.kuumaankanpoikanen.com/fi/esitykset/amelia.html">Kuuma Ankanpoikanen: Missing Amelia Earhart</a><br />
<a href="http://auraofpuppets.com/services/raahkan-luku/">Käppi-Rajala-Räikkä: Räähkän luku - kauhunukkemystikaali</a><br />
Esitykset 25.3.2017 Oh My Puppets! -festivaalilla Cirko - Uuden sirkuksen keskuksessaKatrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-66239311579223549132017-03-19T17:38:00.001+02:002017-03-19T17:48:21.221+02:00Me tulemme taas. Ja taas. Ja taas.<div>
<div style="text-align: justify;">
Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin nähtyäni yhdyn riemukkaasti sitä ylistävien kuoroon. Tuomas Parkkisen kirjoittama sekä Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin säveltämä teos svengaa, sovitukset ovat vetäviä ja sanoitukset oivaltavia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Reija Wäreen ohjaus on jouhevaa, mutta erityisesti tanssikoreografiat vetoavat minuun. Tomin tuhmat kuvat heräävät henkiin ilman hitustakaan häpeää tai kiusallisuutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Touko Laaksosen piirrokset ovat emansipoineet vuosikymmenten aikana lukemattomia homomiehiä. Esitys on iloisen halun ylistyslaulu, perusvireeltään humoristinen, mutta ei väistä kipeitäkään aiheita. Musiikin lisäksi äänimaailmaa rakentavat Toukon kynän piirrot paperilla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aiemmin tänä vuonna näkemäni Tom of Finland -elokuva on saanut kritiikkiä osakseen jättäessään miesten välisen seksin kuvaamisen sivuosaan. Itse en osaa ajatella samoin, elokuva on nähdäkseni henkilövetoinen epookkidraama, joka on suunnattu mainstream-yleisölle, joten en odottanutkaan sen olevan kovin kiimainen. Painotus on ennemminkin seksuaalivähemmistön ihmisoikeuksissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Musikaali sen sijaan on jo lajityypinä karnevalistinen, joten fantasioihin sukelletaan syvälle. Ja kuumaa on. Pakarat ovat kiinteitä ja hikiset ylävartalot kiiltelevät. Ensimmäisen näytöksen finaalia edeltävä tukkilaiskohtaus soittelee heteronaisenkin syvempiä aisteja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja se välifinaali, huh. Touko Laaksosta esittävä Olli Rahkonen yltyy ikonista Kake-hahmoa luodessaan sellaiseen gospel-revittelyyn, että hurmos siirtyy katsomoon saakka.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvaa katsoessani ihailin taitavaksi tietämäni Pekka Strangin karismaa, mutta ennalta tuntematon Rahkonen pääsee yllättämään, hän dominoi rauhallisella roolityöllään koko teosta. Vaikka toinen toistaan värikkäämmät kuvat täyttävät näyttämön, piirtää Rahkonen samalla Toukolle uskottavan kaaren.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rahkonen myös laulaa mainosti ja hänen duettonsa Veli Mäkistä esittävä Jukka Nylundin kanssa ensimmäisessä näytöksessä sekä myöhemmin kuultava trio Kaija-siskona nähtävän Anna Victoria Erikssonin kanssa ovat niin kauniita, että stemmafetisistillä värisee vielä seuraavanakin päivänä.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Juonipuolella esityksessä olisi terävöittämisen varaa, välillä rönsyillään ja toisaalta jätetään syventämättä siellä, missä kannattaisi. Toukon ja Velin rakkauden kuvaus jää yhtä ohueksi kuin elokuvassakin ja Kaijasta leivotaan (elokuvan valjun siskon sijaan) katkera vanhapiikaneitsyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken kaikkiaan musikaali on kuitenkin ihastuttava ja hilpeä hymni himolle. Katsojan kokonaiselämykseen on panostettu väliaikatarjoiluja myöten. Mustaan lakritsiin verhotun nimikkoleivoksen sanotaan siveästi sisältävän appelsiinia ja tuorejuustoa. Osuvampi kuvaus olisi sateenkaari-mälli. Ja miten hyvältä se synti maistuukaan!</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/tom-finland">Turun Kaupunginteatteri: Tom of Finland -musikaali</a><br />
Esitys Logomossa 18.3.2017</div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-29462557774272651872017-03-18T12:39:00.001+02:002017-03-19T17:42:03.324+02:00Äidin tuhoava rakkaus hyytää<div style="text-align: justify;">
Marko Järvikallaksen Äidin rakkaus on intensiivinen trilleri ja vinksahtanut kolmiodraama. Äidin ja pojan suhde ei ole terveellä pohjalla, eikä äidin uutta poikaystävää ole helppoa esitellä. Veri lentää lopulta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Äidin lapseen kohdistama rakkaus näyttäytyy tuhoavana voimana, mustasukkaisuus johtaa koston kierteeseen. Ehkä olen paatunut, mutta teksti käänteineen tuntuu tutunoloiselta. Uskon, että myös Järvikallas on Martin McDonaghinsa, Tracy Lettsinsä ja Lars Noreninsa lukenut. Hyviä esikuvia toki kaikki.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Liisa Mustosen tarkasti ja rytmitajuisesti ohjaaman esityksen voima lepää sen sijaan nautinnollisessa näyttelijäntyössä. Kristiina Halttu ja Markus Järvenpää tuovat äiti-poika-suhteeseen viistoja ja hyytäviä sävyjä. Eero Aho pehmopoikakaverina luo tehokkaan kontrastin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Omapohjan tilaratkaisu ja Paula Koivusen lavastus, Ilkka Niskasen niukka valaistus ja Maura Korhosen intensiivinen äänisuunnittelu tukevat näyttelijäntyötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kahden katsomon välissä oleva intiimi näyttämö pakottaa näyttelijät vahvaan kontaktiin keskenään. Reunoilta heitä voi tarkkailla kuin kaloja akvaariossa tai rottia häkissä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nainen tuhon liikkeellepanevana voimana ruumiillistuu William Shakespearen Lady Macbethissä. Helsingin Shakespeare-tulkintojen ruuhkassa hänestä on ollut tarjolla kaksikin erilaista versiota Nukkehallituksen Lady Macbeth - Sano, kelpaisinko kuninkaaksi? - sekä Kansallisteatterin Macbeth -esityksissä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kummassakin tapauksessa mieleeni palaa erityisesti Ladyn puvustus. Elina Lajusen ohjaamassa, yhdessä Heidi Maarasen kanssa visualisoimassa nukketeatteriesityksessä Reetta Honkakosken esittämä Lady Macbeth pukeutuu tartaaniin, toinen korkokenkä on jalan sijasta päähineenä kuin korostamassa hänen hulluuttaan. Kansallisteatterissa Tarja Simone pukee Katariina Kaitueen myrkylliseen keltaiseen, monarkkiperhosten koristama iltapuku on häkellyttävän kaunis ja kaamea samalla kertaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esityksissä on paljon muutakin yhteistä, eikä välttämättä hyvässä mielessä. Kumpikin sortuu samaan perusongelmaan, tavaraa on yksinkertaisesti liikaa yhteen esitykseen. Tuntuu, että teoksiin on ladattu KAIKKI ideat, jolloin ne menevät hukkaan runsaudessa.<br />
<br />
Nukkehallituksen esitys pysyy reilun tunnin mittaisena vielä siedettävänä, mutta Janne Reinikaisen ohjaus Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on kolmetuntinen sekasotku, joka onnistuu kaikessa monimediaisuudessaan olemaan silti pitkäveteinen ja teennäinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kummankin teoksen parasta antia on musiikki. Nukkehallituksen Lady Macbethissä Iikka Kotaja ja Sara Puljula soittavat ja laulavat rouheasti. Kansallisteatterissa multi-instrumentalisti Joakim "Jusu" Berghäll tulkitsee Timo Hietalan kiinnostavia äänimaailmoja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joskus vähemmän on enemmän ja tästä hyvä esimerkki on Äidin rakkaus, joka keskittyy olennaiseen roiskimatta epämääräisesti joka suuntaan.</div>
<br />
******<br />
<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/aidin-rakkaus/">Suomen Kansallisteatteri: Äidin rakkaus</a><br />
Kantaesitys Omapohjassa 15.3.2017<br />
<br />
<a href="http://www.teatteriunion.fi/portfolio/lady-macbeth-23-2-4-3-2017/">Nukkehallitus: Lady Macbeth - Sano, kelpaisinko kuninkaaksi?</a><br />
Kantaesitys WHS Teatteri Unionissa 23.2.2017<br />
<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/macbeth/">Suomen Kansallisteatteri: Macbeth</a><br />
Esitys suurella näyttämöllä 16.3.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-25828399741256879762017-03-13T20:24:00.001+02:002017-03-13T20:24:26.621+02:00Keskeneräinen suurteos sirpaleina näyttämöllä<div style="text-align: justify;">
Voimalaitostyömaalla on lakko, mutta pato on murtumaisillaan. Jos niin käy, ovat kaikki lähialueen pellot ja talot mennyttä, mutta voiko työläiset pakottaa töihin konekiväärillä? Päättämätön insinööri Harry Björkharry (Timo Tuominen) soittaa apua saadakseen äidilleen, kaukopuhelun yhdistäminen kestää parikymmentä minuuttia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuossa rajatussa ajassa tapahtuu niin Marko Tapion (1924-1973) keskeneräiseksi jäänyt Arktinen hysteria -romaanisarja kuin Juha-Pekka Hotisen ja Atro Kahiluodon dramatisoima ja jälkimmäisen ohjaama sirpaleinen näyttämösovituskin. 1960-luvulta hypätään Björkharryjen menneisyyteen, joka etenee samaa tahtia Suomen kanssa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Björkharryjen tarina tapahtuu korostetusti teatterissa, Reija Hirvikoski on lavastanut näyttämölle toisen näyttämön, jolla ensemble vaihtaa roolia lennossa. Kahiluodon ohjaus on esteettisesti ankara, musikaalinen ja tanssillinenkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tapion romaania kuvataan syväpsykologiseksi, mutta näyttämöllä ei juuri ole psykologiaa. Varsinkin alussa hahmoja vyörytetään esiin sitä tahtia, ettei kehenkään oikein ehdi tutustua ja siksi kenenkään kohtalo ei ennätä koskettaa, kun jo siirrytään eteenpäin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuka kenetkin murhasi ja miksi? Jokainen on vain nappula loputtomasti jatkuvassa pelissä, jossa hyväkin ihminen joutuu väärään aikaan osuttuaan osoittamaan kiväärin piipun kohti toista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarinan keskiössä on Björkharryn miehiä kolmessa polvessa. Timo Torikan mylläri-Janne on itseään säästämättä työtä tekevä jässikkä, jonka sisällä kuplii haavoittuvaisuus. Taisto Reimaluodon Vikki on edellisen outo poika, josta kasvaa kova kapitalisti, työläisten sortaja ja keinottelija, huoripukkikin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kertoja Harry taas on mies, joka ei saa otetta itsestään. Hän on heikko, isälleen ja äidilleen alisteinen. Harryn tarina jää kirjailijalta kesken, mutta niin jää koko saagakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolmen sukupolven miesten rinnalla tilaa saa Tarja Heinulan voimakas Sylvi Plataan, rikkaan talon tytär, jonka kihlaaminen tekee punikin pojasta Vikistä valkoistakin valkoisemman ja johon Harry turvaa hädän hetkellä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näytelmän kolmas näytös spekuloi sillä, mitä olisi voinut olla, pohjanaan 116 liuskaa Tapiolta jäänyttä keskeneräistä kolmatta osaa. Neljännestä ei jäljellä ole senkään vertaa. Näyttämölle tuodaan mahdollisia käänteitä ihmettelemään myös kirjailija itse. Vaihtoehtoisia loppuja riittää ja tyhjät kohdat voi lopulta jokainen täyttää itse.</div>
<br />
*****<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/arktinen-hysteria/">Suomen Kansallisteatteri: Arktinen hysteria</a><br />
Esitys 4.3.2017 Pienellä näyttämöllä, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 9.3.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-89568808100255866312017-02-23T20:55:00.002+02:002017-02-23T21:36:16.178+02:00Prinsessa Hamlet palaa kirkkaalla liekillä<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif; font-size: 12.8px;">Aivan aluksi sataa näyttämölle tuhkaa. Me tiedämme jo entuudestaan, että hyvin tässä ei voi käydä kenellekään. </span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">E. L. Karhun (ent. Emilia Pöyhönen) kirjoittama, sarjakuvatragediaksi määritelty Prinsessa Hamlet on kiinnostava päällekirjoitus William Shakespearen näytelmään. Tätä Hamletia ei riivaa isän haamu tai äidin petos, vaan määrittelemätön kauhu, joka kuristaa kurkkua, vaikka kasvoille pitäisikin ruuvata kestohymy alamaisten mieliksi. </span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Linda Wallgrenin tyylikkäässä ohjauksessa Lotta Kaihuan esittämä Hamlet on yhtäaikaa pidätellyn ahdistunut ja aggressiivisen itsetuhoinen. Kipuisa prinsessa ei kelpaa perhepotrettiin tai edes omiin fanikuviinsa. </span></span><span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif; font-size: 12.8px;">Hän haluaa ennemmin kuolla näyttävästi oman käden kautta, palaa nopeasti kirkkaalla liekillä, kuin hiipua hitaasti unohduksiin. Vertaukset Virginia Woolfiin tai Sylvia Plathiin eivät ole päälleliimattuja.</span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Elämä Tanskanmaalla käy liian raskaaksi, mutta ahdistus ei helpota myöskään suljetulta osastolta vaikuttavan Buckinghamin palatsin komediallisessa kuorossa laulaen. Lontoo koituukin lopulta prinsessan kohtaloksi, mutta hänen legendansa jatkuu yhä.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Kun Gertrudin, Claudiuksen ja Poloniuksen juonittelut on tarinasta pyyhkäisty pois, siirtyy olennainen dynamiikka toisaalle. Hamletin rinnalle keskiöön Karhu onkin nostanut Horatian, prinsessan hovineidon ja rakkaan ystävän.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Horatia on Hamletin uskottu, mutta myös alistettu alamainen. Rakkaus Hamletiin saa Horatian tekemään mitä tahansa, vaikka ottamaan tarvittaessa tämän paikan. Elena Leeve ilmaisee vähäeleisen intensiivisesti ja silmistä näkyy sisäinen maailma.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Kolmantena naisena keskiössä on Leea Klemolan äitiydessään epäonnistunut Gertrud, joka ei kestä tyttärensä kuolemankaipuuta. Kykenemättömyys ilmaista rakkautta johtaa kömpelöihin lähentymisyrityksiin, mutta aivan liian myöhään.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">Hannu Kiviojan höpsö eno ja Eero Ritalan opportunistinen Ofelio jäävät naisia kevyemmin kirjoitetuiksi. Emmi Parviaisen esittämän kertojan roolin merkitys ei oikein avaudu, tarkka näyttelijäntyö ja Viljami Lehtosen orgaaninen äänisuunnittelu riittäisivät kyllä henkilöiden sisäisen maailman tulkitsemiseksi.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;">En osaa päättää, onko Karhun kieli runollista vai luoko Wallgrenin ohjaama lakoninen ilmaisu vain illuusion runollisuudesta. Vaikka kolmannen näytöksen moninaiset loput saavatkin intensiteetin hieman lopahtamaan kalkkiviivoilla, on Prinsessa Hamlet vaikuttava teos, jonka näkökulma puhkianalysoituun klassikkoon on tuore ja omaperäinen.</span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white;">
*****</div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><br /></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 12.8px;"><a href="http://www.q-teatteri.fi/prinsessa-hamlet/">Q-teatteri: Prinsessa Hamlet</a></span></span></div>
<div class="m_-6432166008523740157gmail-p1" style="background-color: white;">
<span style="color: #222222; font-family: "arial" , sans-serif; font-size: 12.8px;">Kantaesitys 16.2.2017, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 22.2.2017</span></div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-42818853309214345452017-02-19T11:22:00.002+02:002017-02-19T11:22:42.427+02:00Aikuisten lasten leikit<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: helvetica; font-size: 12.8px;">Teatteri Takomon seinissä on työryhmän lasten piirtämiä kuvia. Anna Viitalan käsikirjoittama ja ohjaama Kauheat lapset on inspiroitunut Jean Cocteaun oopiuminhuuruisesta romaanista Les Enfants Terribles (1929). Yhteistä teoksille on kieltäytyminen aikuisuudesta, joka voi muuttua myös myrkylliseksi ja tuhoavaksi olotilaksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Esityksen kolme episodia on nopeasti tiivistettävissä. Nuoret kohtaavat psykiatrin vastaanotolla ja karkaavat kohti seikkailua. Kaksi konttorirottaa viettää pikkujouluja. Äidin ja pojan muuttumatonta arkea hämmentää toinen nainen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Juonta tärkeämpää ovatkin henkilöiden väliset jännitteet. Kuten Cocteaun makuukamariinsa linnoittautuneet ja lapsuuteen takertuneet sisarukset, ovat Viitalankin henkilöt keskinäisen kisailun, nokittelun ja vallankäytön kiemuroissa. Kuka saa viimeisen sanan? Milloin on menty liian pitkälle?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Episodit ovat samaan aikaan sketsimäisiä ja surrealistisia ja niitä yhdistää muutama toistuva lausahdus. Keskeinen kysymys on aika. Onko sitä ylipäätään olemassa, vai onko se vain ajatus? Mitä se meille tekee?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Samalla tavalla toisistaan irrallisia tuntuvat olevan esityksen muutkin elementit. Markus Lindénin äänisuunnittelu on massiivinen pohja, jonka rinnalla Ada Halosen lavastus ja valosuunnittelu jäävät jotenkin yleiselle tasolle. Yhteys tekstiin ja ohjaukseen jää ilmaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Näyttelijät Laura Malmivaara, Jarkko Niemi, Armi Toivanen ja Sohvi Roininen tekevät teoksen tarjoamissa puitteissa takuuvarmaa työtä, kaikilta irtoaa niin komediallista kuin painostavampaa sävyä. Kovin syvälle ei kuitenkaan mennä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Lienee vanhanaikaista kaivata nykyteatteriesitykseen teoksen läpäisevää pääväittämää, mutta silti tuntuu, että kohtaukset valuvat sormien välistä, kun niihin yrittää tarttua.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Mieleen jää kuitenkin pyörimään kaksi kysymystä: Mitä tapahtuu, jos lapsuus ei oikeasti lopukaan, vaan aikuisuus on suuri huijaus? Ja onko ihmiskuntaan todella sisäänrakennettu itsetuhomekanismi?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">*****</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;"><a href="http://www.teatteritakomo.fi/events/category/kauheat_lapset/">Teatteri Takomo: Kauheat lapset</a></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Kantaesitys 15.2.2017, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 18.2.2017</span></div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-72505056708159166962017-02-17T09:55:00.000+02:002017-02-17T09:55:50.252+02:00Henkilökuva Tove Janssonista jää latteaksi<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Lucas Svenssonin kirjoittama ja Fiikka Forsmanin ohjaama TOVE tarkentaa muumien luojana maailmankuuluksi tulleen kirjailijan ja kuvataitelijan Tove Janssonin elämässä kahteen ajankohtaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Vuonna 1949 Tove (Alma Pöysti) maalaa freskoa Kotkassa ja kirjoittaa Svenska Teaternille Muumipeikko ja pyrstötähti -näytelmää Vivica Bandlerin (Julia Korander) ohjattavaksi. Muumipeikon äiti on vasta nupullaan, suhde Atos Wirtaseen (Dennis Nylund) käännekohdassa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Vuonna 1971 maailmankuuluksi noussut Tove (Ylva Ekblad) ja Tuulikki Pietilä (Hellen Willberg) matkustavat Japaniin, jossa muumit on jo ehditty tehokkaasti tuotteistaa. Tove suree äitinsä poismenoa, mutta ei voi paeta maailmaa kuten huoneisiinsa linnoittautuneet hikikomorit.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Molemmissa hetkissä taustalla ahdistusta aiheuttaa sota, juuri päättynyt toinen maailmansota sekä käynnissä oleva Vietnamin sota. Muumilaakso sen sijaan on rauhan tyyssija, johon sodan kauhuilla ei ole pääsyä. Sinne Tovekin kaipaa, pakoon todellisuutta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Kolmen tunnin kestossaan esitys on aivan liian pitkä, sekava ja rytmiltään tasatahtinen. Yksittäiset kohtaukset seuraavat toisiaan ilman tunnistettavaa punaista lankaa ja rönsyjä olisi varaa leikata ankaralla kädellä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Teksti on filosofisen pohdiskelevaa, mutta teos jää pintaraapaisuksi taitelijan sielunmaisemasta. Jännitteet roolihenkilöiden välillä ja suhteessa maailmaan eivät pääse kunnolla esiin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Mieleen nouseekin kysymys, onko kohdetta ehkä kunnioitettu liikaa? Vaikka Tove polttaa kuin korsteeni ja naukkailee pahaa viskiä, on hän muilta osin kovin puhtoinen, hajuton ja mautonkin. Pöysti ja Ekblad luovat kyllä eri-ikäisistä Toveista johdonmukaisen tulkinnan, mutta kunnolla henkiin rooli herää vain suhteessa perheenjäseniin, Ham-äitiin (Willberg), Faffan-isään (Mitja Sirén) ja Lars-veljeen (Patrick Henriksen).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Perhesuhteisiin paneudutaan hetkisen verran toisessa näytöksessä, samalla tuodaan mukaan kolmas aikataso kokonaisuutta hämmentämään. Toven orastava ihastus Bandleriin ja jo vakiintunut parisuhde Tootin kanssa esitetään turhia romantisoimatta, mikä on esitykselle eduksi. Willbergin ja Sirénin rakentamissa lukuisissa sivuhenkilöissä on elämänmakua, mutta muut tahtovat jäädä koomisen kevennyksen tasolle.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Karoliina Koiso-Kanttilan harmoninen, ruskean ja vihreän sävyillä leikittelevä puvustus sitoo näytelmän aikaan osoittelematta ja kauniisti. Tuntuu kuitenkin harmilliselta, että monitasoisen ja runsaan maailman omassa taiteessaan luoneesta Janssonista on saatu aikaiseksi näinkin lattea henkilökuva.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px; text-align: justify;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">*****</span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;"><a href="http://www.svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/tove/">Svenska Teatern: TOVE</a></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-clip: initial; background-color: white; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222; font-family: arial, sans-serif; font-size: 12.8px;">
<span style="font-family: arial; font-size: 9.5pt;">Kantaesitys 8.2.2017, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 15.2.2017</span></div>
Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-85826739383545529722017-02-04T11:03:00.000+02:002017-02-04T11:10:17.292+02:00Oletko ihminen vai peikko?<div style="text-align: justify;">
Mielikuvituksellinen Peer Gynt on minulle Henrik Ibsenin teoksista selvästi etäisempi kuin perhedraamat Nukkekoti ja Villisorsa. En ole varma, olenko koko järkälettä edes koskaan kokonaan kahlannut läpi, yhtään näyttämöversiota en ole nähnyt. Niinpä minulla ei ollut sen tulkintaan nähden mitään ihmeempiä odotuksiakaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juha Kukkosen sovittama ja ohjaama Peer Gynt Ryhmäteatterissa on napakka ja kokonaisuutena varsin toimiva esitys. Kukkonen on pyöräyttänyt Otto Mannisen riimittelemän suomennoksen ronskilla otteella tehosekoittimeen heittäen joukkoon aimo annoksen alapäätä. Tuoreemmat ilmaisut solahtava humoristisesti runollisemman sekaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samalla tavalla limittyvät esityksen visuaalisuudessa nykyaika, folklore ja fantasia. Janne Siltavuoren funktionaalinen lavastus muuntuu Ville Mäkelän valon ja videon myötä tyylikkäästi miljööstä ja ajasta toiseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Erityisen herkullisesti moninaisia elementtejä yhdistävät Ninja Pasasen suunnittelemat puvut. Norjalaisneuleet ja tuulitakit saavat rinnalleen peikkojen goottipunkvermeet sekä mielikuvitusta kiehtovat, Peerin sisäistä ääntä peilaavat poron ja ihmisen sekasikiöt Kierot. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kukkosen ohjaus kuljettaa Peerin monipolvista tarinaa pääosin jouhevasti, mutta ilmaisun rekisteriksi valittu vimmainen huutaminen puuduttaa minua alusta saakka. Herkempiin hetkiin ei ole malttia pysähtyä. Viimeisessä näytöksessä taas hidastellaan jo siinä määrin, että lopun soisi tulevan nopeamminkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Santtu Karvonen rakentaa Peerin kaaren taitavasti, elämännälkäisestä, mutta vastuuttomasta nuoresta ketkun liikemiehen kautta omaa sisintään etsiväksi vanhukseksi. Kun ego vie, löytyy sipulin sisältä lopulta vain lisää sipulia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Runsaasta ja päääosin farssimaisesta sivuhenkilögalleriasta koskettavan roolityön tekee Minna Suuronen ärhäkäänä Åse-äitinä. Kukkoselle annan erityispisteet Peerin rakastetun Solveigin kohtalon uudelleenkirjoittamisesta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta ratkaisu on omissa käsissä: Oletko ihminen, kaikessa oma itsesi vai peikko, itse oma kaikkesi?</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto/peer_gynt">Ryhmäteatteri: Peer Gynt</a><br />
Ensi-ilta 3.2.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-6570712405071401152017-01-21T13:14:00.000+02:002017-01-21T13:15:45.936+02:00Konttorissa rytisee edelleen<div style="text-align: justify;">
Kävin 3,5 vuotta sitten Edinburgh Fringessä katsomassa silloisen Neander Theaterin, sittemmin The Kristján Ingimarsson Companyksi nimensä muuttaneen ryhmän esityksen BLAM! Kolmannen päivän kolmantena esityksenä, kahden sirkusesityksen jälkeenkin se toimi hienosti. Jos kiinnostaa, mitä siitä silloin kirjoitin, klikkaa <a href="http://huminaa.blogspot.fi/2013/08/edinburgh-fringe-2013-kolmas-ja.html">tänne</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esitys on kiertänyt maailmaa Fringestä lähtien, Suomessakin se on nähty jo pari vuotta sitten Teatterikesässä. En silloin mennyt, mutta nyt kun esitys vierailee Aleksanterin Teatterissa Cirkon tuottamana, arvelin, että voisihan tuon katsoa uudelleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on ristiriitainen asenne esitysten uudelleen katsomiseen. Oikein kovasti kolahtanutta en uskalla mennä katsomaan, kun pelottaa, että se ei toisella kerralla tunnukaan yhtä hyvältä. Toisaalta joskus esityksen uudelleen katsominen avaakin sitä ihan uudella tavalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä nyt ei ollut niin hirveän suurta pelkoa, että kallisarvoinen tunnemuisto romuttuisi, kyseessä on kuitenkin fyysistä komediaa, akrobatiaa ja stunt-temppuja yhdistävä äijäräiskintä, konttorirottien toimintafantasia. Lähinnä mietin, että kun temppujen yllätysmomentti puuttuu, imaiseeko esitys silti mukaansa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyllä ja ei. Uudelleen katsoessa esityksen dramaturgiset ongelmat nousivat esiin. Edellisellä kerralla ei ehtinyt nauraa yhtä temppua loppuun, kun seuraava jo iski. Tiivistämisen ja leikkaamisenkin varaa olisi, eikä esitys oikein meinaa millään loppua. Edellisessä näytöksessä yksi esiintyjistä sai päähänsä sellaisen vekin, että esitys piti keskeyttää. <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005052082.html">HS:n mukaan se ei haitannut</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta kyllä se myös edelleen nauratti, jos kohta ei ihan yhtä hysteerisesti. Tällä kertaa poimin enemmän pieniä yksityiskohtia, taustalla olevien hahmojen reaktioita ja leffabongailin antaumuksella. Toisaalta överiäijäily alkoi myös vähän kyllästyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka ei harmitakaan, että kävin katsomassa esityksen uudestaan, niin ehkä kuitenkin olisin voinut pitää ihan vain sen ensimmäisen muiston, jossa nauru ei meinannut loppua koko aikana.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://blamtheshow.com/">The Kristján Ingimarsson Company: BLAM!</a></div>
Esitys Aleksanterin Teatterissa 20.1.2017<br />
<br />Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-16318724689557154622017-01-15T15:53:00.002+02:002017-01-15T15:53:31.454+02:00Kehojen meditatiivinen virtaus tilassa<div style="text-align: justify;">
Tänä vuonna oma esittävän taiteen kauteni alkoi tanssilla ja Zodiakin tuottamalla ruotsalaisen Cullberg-baletin vierailulla Kansallisteatterissa. En haluaisi tulkita Deborah Hayn teosta Figure a Sea liian kirjaimellisesti, mutta 17 tanssijan liike ja suhde tilaan assosioi mieleeni veden mukana lillivää levää ja merenpohjassa hitaasti liikkuvaa hiekkaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Laurie Anderssonin musiikin kanssa äänimaailmaa hallitsee paljaiden jalkojen narske tanssimattoa vasten. Pysähtyneisyys ja virtaus vaihtelee kehoissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minna Tiikkaisen valosuunnittelu on valkoista valoa valkoisella pinnalla, sävyjen muutokset ja heijastukset ovat vähäeleisiä. Ajoittain tanssijat muuttuvat installaatioksi tai patsaiksi jatkuvan liikkeen keskelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Teoksessa yhdistyvät tarkasti artikuloidut, mutta höyhenenkeveiltä vaikuttavat nivelten liikkeet rentoon ja meditatiiviseen tilassa olemiseen. Usein kaksi tai useampi tanssija pysähtyy pitkään intiimiin syleilyyn tai kosketukseen. Tanssi laajenee myös näyttämön ulkopuolelle ja tuntuu jatkuvan loputtomiin myös teatterin syvyyksiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valtavasta ensemblestä tunnistan vain suomalaisen Vera Nevanlinnan, muuten tanssijat näyttäytyvät minulle ennemminkin ryhmänä kuin yksilöinä. Marita Tjärnströmin puvustus korostaa tätä, kaikki ovat shortseissaan hieman erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun liike on elävää, jokainen tanssija tekee jotakin omaa Hayn valppaaseen läsnäoloon ja keholliseen havainnointiin perustuvassa koreografiassa, tuntuu sekunnin unisono valtavan vaikuttavalta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Figure a Sea jättää minut kevyeen, mutta tietoiseen, ympäristöäni ja kehoani havainnoivaan tilaan, joka ei haihdu ihan heti teatterin ovesta poistuessa.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://www.zodiak.fi/kalenteri/figure-sea">Cullberg-baletti: Figure a Sea</a><br />
Esitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 14.1.2017Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-60938410333902118632016-12-21T12:21:00.002+02:002016-12-22T10:14:14.454+02:00Vuoden 2016 nostot<div style="text-align: justify;">
Näin eilen 89. ja varsin todennäköisesti viimeisen esityksen tältä vuodelta. Tarkoitus oli nähdä enemmänkin, mutta koko syksyn kestänyt sairastelu aiheutti sen, että jouduin siirtelemään ja perumaan monta kiinnostavaakin esitystä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppusyksystä iski myös kirjoitusväsymys. Tuntui pöljältä puristaa väkisin kokonaista blogausta, jos esityksestä ei ollut oikein muuta sanottavaa, kuin että Jukka Puotilan Kaarlo Bergbom on Canth-näytelmän ainoa koskettava henkilö tai että Sanna-Kaisa Palon cameo Allt som sägs -esityksessä on riipaiseva. Noin. Sainpa nämä nyt kuitenkin sydämeltäni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Teatteria oli valtaosa katsotuista, joten listaakin se luonnollisesti dominoi. Tanssista kirjoitan edelleen vain harvakseltaan, vaikka sitäkin toki tulee ihan päätöidenkin puolesta katsottua. Tänä vuonna olen muuten huomanut, että nykysirkus kolisee aiempaa enemmän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä parisenkymmentä esitystä, jotka tältä vuodelta ansaitsevat mielestäni syystä tai toisesta tulla vielä erikseen mainituiksi.</div>
<br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/01/laski-on-poliittista.html">Läski</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/02/ihmisyyden-kintereilla.html">Förvandlingen</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/02/tavallisuuden-sielunmessu.html">Tavallisuuden aave</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/02/roskan-keskella-roihuaa-rakkaus.html">Romeo & Julia</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/04/maaginen-arkirealismi-piirtaa-ihmisen.html">Sånger vid randen av ett grått hav</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/04/kuolema-on-ystava-kipuun-voi-aina.html">Frida</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/05/kapitalismin-kahleista-kohti-toista.html">Smoke and Mirrors</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/05/lumoava-laulun-ja-ilma-akrobatian-liitto.html">Yablochkov Candle</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/05/keho-ei-unohda-muka-raiskaustakaan.html">PLAY RAPE</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/05/mita-naet-kun-katsot-nalkaa.html">Nälänhätä</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/08/lempeasti-automaation-diktatuurissa.html">Remote Helsinki</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/08/10-lamminta-ja-75-kylmaa-minuuttia.html">Everything by My Side</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/09/terveiset-sielta-missa-mieluummin-olisit.html">Bonnie & Clyde</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/09/armollinen-katse-kohti-itsea.html">Sinuus</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/10/outojen-elaintila.html">Farmi</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/11/inhimillisyyden-hauraus.html">Meidän luokka</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/11/inhimillisyyden-hauraus.html">Noitavaino</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/11/epamukavuusalueen-juhlaa.html">Vaimoni, Casanova</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/11/pinnan-alle-ja-kohti-kipua.html">All genius all idiot</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/11/hapean-haltuunotto.html">FAIL</a><br />
<a href="http://huminaa.blogspot.fi/2016/12/glitterkuorrutettu-sota-iskee-kuin.html">Sotilaspoika</a><br />
<br />
Nyt loma.Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32201146.post-89124718273801237472016-12-18T15:36:00.002+02:002016-12-18T15:39:53.868+02:00Muotoonsa läkähtyvä Rikhard III<div style="text-align: justify;">
Kansallisteatterin tuoreen Rikhard III:n ohjaajan Jussi Nikkilän kohdalla muistetaan sanoa, että hän on opiskellut Shakespearen teatteria Lontoon LAMDAssa. Tarjolla lienee siis puhdasoppista kamaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Anna Viitalan sovitus Matti Rossin suomennoksesta on reippaalla otteella tiivistetty olennaiseen. Viiden näyttelijän voimin esitetty näytelmä on napakka versio, mutta tuntuu silti parituntista pidemmältä. Raskas epookki ja voimakkaasti karrikoitu näyttelijäntyö uuvuttavat minut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt esitetään esittämistä. Muoto raskauttaa sisällön entisestään ja vaikka ollaan intiimissä Willensaunassa, tuntuu esitys hyvin kaukaiselta. Ehkä tarkoitus ei olekaan saada katsojaa samastumaan kehenkään näyttämöllä. Jos näin on, niin tavoite on saavutettu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kristo Salmisen klonkkumainen Rikhard on alusta loppuun ja läpeensä paha, hänessä ei ole rippustakaan inhimillisyyttä. Mutta ei minussa värähdä mikään myöskään Rikhardin uhreille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ymmärsin, että alkujaan tarkoitus on ollut tehdä shakespearelaisittain all male -esitys, mikä olisi ehkä ollutkin toimivampi ratkaisu. Nyt jäädään välimuotoon, jossa yksi naisnäyttelijä (sekä poikarooleja esittävät tytöt) peilaa miesten näyttelemistä mekkorooleista pilakuvia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mila Laineen säveltämä ja esittämä musiikki on vangitsevaa, samoin kynttilänvalosta inspiroitunut Pietu Pietiäisen valosuunnittelu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esityksen finaali on yhtäkkiä aivan valtavan hieno vaikuttavine valoineen ja musiikkeineen. Kun Rikhard riisuu päältään kuninkaan ja Kristo riisuu Rikhardin, tulee edellä nähty teatterileikki perustelluksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olkoon, hyväksyn tämän muodon, vaikka se ei minua juuri henkilökohtaiseti miellytäkään. Sisällön tasolla en kuitenkaan oikein tahdo löytää syytä, miksi juuri tämä näytelmä, juuri nyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On liian köykäinen tulkinta sanoa, että vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä kuvaava näytelmä on kipeän ajankohtainen. Totta kai ja aina on! Mutta mitä Nikkilä haluaa Rikhard III:llään sanoa, se jää minulle ilmaan.</div>
<br />
*****<br />
<br />
<a href="http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/rikhard-iii/">Suomen Kansallisteatteri: Rikhard III</a><br />
Esitys Willensaunassa 16.12.2016Katrihttp://www.blogger.com/profile/18209129494485053290noreply@blogger.com0