22 elokuuta, 2016

Työelämää kahdelta kantilta Stagen kantaesityksissä

Tämänvuotinen Korjaamo Teatterin Stage-festivaali on kymmenes lajiaan ja ohjelmisto keskittyy juhlavuoden kunniaksi lähinnä kansainväliseen tarjontaan. Ensimmäisen viikon kv-esityksistä koostetta seuraa Hämeen Sanomissa alkuviikosta. Kaksi kotimaista kantaesitystäkin on kuitenkin onneksi ohjelmistoon mahtunut.

Esitystaiteen seuran Asetelmia perustuu Tuomas Timosen samannimiseen kokoelmaan vuodelta 2013. Työryhmä on rakentanut runojen ympärille lihallisen esityksen. Tuukka Vasaman ja Laura Rämän tulkitsemana ja Vihtori Rämän ohjaamana runot ovat täynnä pakahduttavaa, kehoa butomaisesti kouristavaa ja sanat suuhun pyörimään jättävää elämänhankaluutta.

Näyttämö on pitkä pöytä, jonka ääreen katsojat on kutsuttu. Runot lasketaan pöydälle aina vain uudenlaisina asetelmina, variaatioina ja kerrostumina.

Runojen päähenkilö, Virkamies kaipaa aanelostensa ja mappiensa keskeltä uutta luontosuhdetta, näreen ranka selkään tiukasti teipattuna. Yhdestä suusta toisiaan täydentävät näyttelijät taipuvat, vaan eivät taitu virkamiehen arjen painon alla. John Coltranen ja Verneri Pohjolan melankolinen ja lempeä musiikki peilaa Virkamiehen ahdistusta. 

Esityksen post-dramaattinen päähenkilö on ihmettelevä, jatkuvassa muutoksessa ja monesta sisäkkäisestä kehästä koostuva, kuin pöydällä oleva sipuli. Maailmasta hän tuntuu olevan varsin kauhuissaan, mutta kulman takana piileksii arkipäivän humorismi.

WunderKinder puolestaan ottaa työelämään varsin toisenlaisen, kaamean kulman. Läpeensä trendikkäässä toimistossa hengaavat läpeensä trendikkäät työntekijät pohtivat päivät pitkät maailman huikeinta slogania. Kan det vara niinku "Work!" Vai kuitenkin ennemmin "Work." Tai "Work?" Rankkaa.

Chillin ja ekohenkisen toimistotunnelman alla peli on kovaa. Luovuus on tarkasti koreografioitu prosessi. Harjoittelija toisensa jälkeen käytetään loppuun ja kehityskeskustellaan itsemurhaan. 

Duunari pesee tunnollisesti veret kopiohuoneen lattialta, pyyhkäisee ikkunat puhtaiksi ja kuljettaa ruoat trendiravintolasta, jotta luova luokka voi ylläpitää identiteettiään henkiset hampaat irvessä. Fyysisesti se ei ole mahdollista, sillä kaikkien kasvoilla on tunteet piilottava naamio.

Johannes Ekholmin kirjoittama ja Anni Kleinin ohjaama esitys on pelottavan tarkkanäköinen ja viiltävästi kiinni hetkessä. Naamiot päässä näyttelijöiden kehonkieli korostuu ja muuttuu kuin tanssiksi. Erityisesti Iida Kuninkaan vahvaa bore-outia kokeva ja hidasta kuolemaa tekevä henkilö on rakennettu ihailtavan tarkasti.

Näyttelijöitäkin keskeisemmässä roolissa on Heidi Soidinsalon huikea äänisuunnittelu. Voice-overina tuleva dialogi vääristyy sitä mukaa, kun synapsit henkilöiden neurosysteemeissä napsahtelevat. Jokainen niiskaus ja nielaisu saa merkityksen.

Kun voit tehdä ihan mitä tahansa haluat, mitä teet? Teetkö lopulta mitään? Onko täydellinen vapaus juuri se nerokkain uusliberalistinen vankila?

*****

Esitystaiteen seura: Asetelmia
Esitys Korjaamo Teatterin Stage-festivaalilla 19.8.2016

teater 90°: WunderKinder
Esitys Korjaamo Teatterin Stage-festivaalilla 21.8.2016

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...