07 huhtikuuta, 2016

Punk, pelko ja pakolaiset

Lampedusa on Italialle kuuluva Välimeren saari Tunisian rannikon tuntumassa. Se on yksi ahtaista porteista, joiden kautta tuhannet siirtolaiset Afrikasta ja Lähi-idästä pyrkivät Eurooppaan. 

He pakenevat vainoa, diktatuuria, sotaa ja köyhyyttä ja antavat niin omaisuutensa kuin henkensäkin ihmissalakuljettajien käsiin. Lampedusa on limbo, josta ehkä päästään eteenpäin, mutta tulevaisuus on suuri kysymysmerkki.

Ohjaaja Tanya Weinstein tutustui saareen Meeting the Odyssey -hankkeen yhteydessä. Teatteri Viirus koordinoi käynnissä olevaa 11 maan EU-hanketta, jossa teatterintekijät purjehtivat Itämeren ja Välimeren rannikoilla luoden erilaisia taiteellisia ja yhteisöllisiä avauksia. Lampedusa ja sen pakolaisleirit olivat yksi kesän 2015 etapeista.

Tuloksena on syntynyt esitys Lampedusa - Dreams of EUtopia. Se on punkmessu pakolaisuuden monikasvoisuudelle. Christoffer Mellgrenin dramatisoima monikielinen esitys perustuu työryhmän tekemiin haastatteluihin. 

Äänen saavat niin maahanmuuttajat ja pakolaiset itse kuin heidän auttajansa ja vastustajansakin. Muistoja kertyy 25 vuoden ajalta ensimmäisten somalipakolaisten Suomeen saapumisesta alkaen.

Kieleltään siivoamattomat haastattelutekstit paljastavat enemmän kuin estetisoitu monologiteksti koskaan. Veitsenterävä näyttelijäntyö on kiinni ajatustauoissa, puhujan itsesensuurin paikoissa ja hetkissä, joissa on peitettävä kamalasta muistosta nouseva tunne.

Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock ja Eeva Soivio paitsi puhuvat ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi, myös laulavat, soittavat ja tanssivat pakolaisten tarinat pintaan samalla kun Nicke von Weissenberg pitää esityksen sykkeen korkealla rumpusetin takana.

Esitys on yhtä hikinen ja kolhuilla kuin esiintyjänsä, jotka tanssivat itseään säästämättä. Jokainen kehon kolahdus lattiaan tuntuu iskuna myös minussa katsojana. 

Lampedusa on unelmien, pelkojen ja ennakkoluulojen paikka. Toisin kuin muutama muu ajankohtaiseen pakolaisasiaan tarttunut tuore esitys, ei Viiruksen panos keskusteluun ripaustakaan alleviivaa, saarnaa tai opeta katsojaansa. Se lataa faktat ja henkilökohtaiset tarinat pöytään katsojan itse tarkasteltavaksi. 

Punk ei pyri miellyttämään, ei tämäkään esitys. Siksi juuri se tuntuu hyvin tärkeältä. Totuuksia on yhtä monta kuin on tarinaa tai tarinankertojaa. Viiruksen monitulkintainen slogan Verkligheten är bäst på teatern, todellisuus on parasta teatterissa, on helppo allekirjoittaa.

*****
Teatteri Viirus: Lampedusa - Dreams of  EUtopia
Kantaesitys 1.4.2016, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 6.4.2016

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...