02 lokakuuta, 2015

Naapuri on ihan lähellä

Olen elämäni aikana asunut ainakin 15 asunnossa, valtaosa niistä kerrostaloissa. Eräs naapuri esittäytyi heti muuttopäivänä: "minä se oon se ensimmäisen kerroksen vittumainen akka". Hän oli varsin mukava. Poikaystäväni ja hänen kämppäkaverinsa (joka myös seurusteli) naapurit halusivat tarkistaa, montako henkilöä asunnossa asuu, kun "olemme tarkkailleet tilannetta ja näyttää siltä, että asukkaita on 3-8".

Yhdessä asunnossa toiselta puolelta kuului äänekäs päiväseksi, kun samaan aikaan toisella puolella 90-vuotias entinen haitaristi veteli polkkaa ja polki jalalla tahtia. Eräässä naapurissa huusi yksin jätetty koira, toisessa soitettiin Elvistä läpi yön. Mukana laulaen.

Tuomas Timosen näytelmä Melusta valittanut puukotettiin sukeltaa naapurisuhteiden kiemuroihin ja ammentaa ristiriitansa kaipuusta hiljaisuuteen. Samalla se raottaa omaelämäkerrallista verhoa isä-poika-suhteeseen. 

Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Antti Autio ja Laura Halonen tulkitsevat kierteelle kääntyviä arkisia kohtaamisia toisiaan lähellä asujien kesken. Erityisesti Haartti outouttaa ihastuttavan omintakeisella tavallaan hahmon kuin hahmon. Heikkinen puolestaan tarvitsee vain hyvin vähän tehoja muuttuakseen lämpimästä uhkaavaksi. Nätyltä lainassa olevat Autio ja Halonen tasapainottavat näyttämöä näennäisellä normaaliudellaan. 

Buddhalaiset meditaatiokulhot luovat rauhoittavan sijasta ahdistavaa äänimaailmaa ja taustalla pyörivä lasiseinäinen koti kertoo juuri siitä, mistä kerrostaloasumisessa on kyse: oma tila on väistämättä jollain tasolla jaettu ja osa yksityisyydestä valuu ulkopuolelle.

Toinen lonkero teoksessa on isän ja pojan suhde. Haartin esittämän isän ja Aution ja Halosen yhdessä esittämän pojan välillä näkyvä etäisyys kirpaisee, niin kuin sen ylittämisyrityksetkin. Ihailen todella paljon Haartin taitoa tasapainotella komiikan ja koskettavuuden kynnyksellä.

Näytelmä viehättää minua sekä Timosen vaivattoman runollisella kielellä, kirkkaalla kokonaisajatuksellaan että hiotulla, mutta joustavalla ilmaisullaan. Ja irtoviiksien irtoaminen on tietysti aina hauskaa, niin katsomossa kuin näyttämölläkin. Tässä esityksessä se tuntuu myös täysin luonnolliselta.

Esitys seuraa vähän kotiinkin, juuri nyt ihan vähän kiristää, että käytävässä joku viheltelee. Annan sen kuitenkin olla. Toistaiseksi. 

*****

Teatteri Takomo: Melusta valittanut puukotettiin
Esitys 2.10.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...