20 lokakuuta, 2015

Kaupunkilaiset kolmekymppiset katonrajasta käsin

Luckyn tilaratkaisu on erikoinen. Katsomo on nostettu salin reunoille katonrajaan, josta käsin näyttämön, kivisen kaupungin, tapahtumat tuntuvat tapahtuvan kuin akvaariossa, jota tässä tarkkaavaisesti havainnoidaan. Katselukulman muutos on toisaalta ihan virkistävä, mutta toisaalta minua alkaa pidemmän päälle puuduttaa se, etten oikein näe näyttelijöiden silmiin. Kun katse jää etäiseksi, jäävät henkilötkin.

Näytelmän kolmekymppiset elävät käännekohdissa, pitäisi olla vastuullinen aikuinen, mutta vapauttakin tekisi vielä mieli maistaa. Anna (Maria Ahlroth) tulee vahingossa raskaaksi sekakäyttäjäpoikaystävälleen Jerelle (Pelle Heikkilä). Rakkautta on, mutta riittääkö se, kun addiktio määrää tahtilajin? 

Alexin (Viktor Idman) start-up-yritys on mennyt penkin alle, pikavipit kasaantuvat, mutta kulissi pysyy pystyssä.  Nadja (Jessica Raita) taas kuristuu pienten lasten kanssa kotona, eikä parisuhde puhumalla parane, kun pannakin pitäisi, vaikka kumpikaan ei halua.

Kasper (Oskar Pöysti) auttaa työkseen ihmisiä, mutta oma rakkauselämä on pakkasen puolella. Tuntematonta tulevaisuutta edustaa Annan vatsassa kasvava lapsi, työnimeltään Lucky.

Ohjaaja Maria Lundströmin käsikirjoitus rakentaa henkilöiden tarinat erityisemmin niitä problematisoimatta. Jokaisella on psykologinen perusruhjeensa, jonka kautta maailma hahmottuu. Näkökulma vaihtuu henkilöstä toiseen, keskiössä on moderni perhe yksilön sijaan.

Ohjauksellisesti esitys on - tilaratkaisua ja muutamaa tanssillista hetkeä lukuunottamatta - varsin perinteinen. Jouhevasti edetään, mutta jokin ärsyttävä konventionaalisuus esitystä vaivaa. Erityisesti kokonaisuudesta tökkää sentimentaalinen kertojaosuus sekä loppua mielestäni ihan turhaan pidentävä versiointi Laura Närhen Mä annan sut pois -kappaleesta. 

Se, mikä esityksestä nousee, on ilmava näyttelijäntyö. Varsinkin Oskar Pöystin surullisen hahmon ritari, sossunsetä Kasper on riipaiseva. Teksti lomittaa ruotsin ja suomen autenttisella tavalla ja tekee kielestä omanlaistaan ja elävää. 

Toki henkilöiden tempoilusta pysäyttäviäkin hetkiä irtoaa. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huutaa paha olonsa kattoterassilta kaupungin ylle. Nadjan kauppakassien leviäminen keskelle suojatietä on hilpeässä hirveydessään raastavaa katsottavaa.

Omaperäisempää tavaraa yleensä tarjoavalta Viirukselta Lucky on kuitenkin kokonaisuutena vähän laimea esitys.

*****

Teater Viirus: Lucky
Esitys 19.10.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...