12 syyskuuta, 2015

Lapset ovat Jumalan lahja, hinnasta välittämättä

Taivaslaulu on Pauliina Rauhalan samannimiseen romaaniin perustuva tarina vanhoillislestadiolaisen nuorenparin kamppailusta yhteisön pakottavien rajoitusten ja oman rakkautensa välissä. Seija Holman dramatisointi ja Heidi Räsäsen ohjaus tarttuvat tarinaan näkökulmanaan ennemminkin perhekronikka kuin psykologinen ihmiskuvaus.

Koskettavaa esityksessä on Eriikka Väliahteen ja Tommi Raitolehdon esittämien Viljan ja Aleksin inhimillisyys sekä heidän rakkautensa ja halunsa lihallisuus. Tragedia syntyy siitä, että kaikista kaunein asia kahden ihmisen välillä johtaa toisen jatkuvaan vankeuden kokemukseen, kun uusi raskaus toisensa jälkeen alkaa. Ehkäisykiellon ja lisääntymisvelvoitteen taakkaa ei kestä keho eikä mieli.

Muu yhteisö on kuvattu kuin tunteettomina nukkeina tai robotteina. En oikein osaa sanoa, onko se ohjauksellinen valinta vai eivätkö pidätellyt tunteet vain välity parvelle saakka.

Riina Huhtasen koreografioima liike korostaa ahdistavaa ilmapiiriä. Välillä se tuo kiinnostavaa kierrettä erityisesti Viljan kuvaukseen, mutta usein tuntuu turhauttavalta hidasteelta muutenkin varsin tasatahtisessa ja suoraan sanottuna liian pitkässä esityksessä.

Kertojan käyttäminen dramaturgisena keinona tekee esityksestä jotenkin valistushenkisen: "Kas näin elävät nykyaikaiset lestadiolaiset". Rauhalan runollinen kieli tuo kyllä kiehtovaa kerrostumaa arjen kuvaukseen.

Holman dramatisointi saa ensi-iltansa myös Oulun kaupunginteatterissa tänään, olisi mielenkiintoista nähdä, miten aihe ja sen käsittely uppoaa katsojiin, jolla on tamperelaisyleisöä suorempi suhde lestadiolaisuuteen.

*****

Esitys 11.9.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan omalla nimellä kommentointia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...