19 elokuuta, 2015

Historiaa, kritiikkiä ja vahvoja tarinoita

Korjaamo Teatterin Stage-festivaali tarjosi jo ensimmäisillä esityksillään vahvoja yhteiskunnallisia teemoja, varsinkin itänaapurista Venäjältä. Ihmisyys löytyy karujen tarinoiden keskeltä.

Konstantinopolin kaatumisesta eurooppalaiseen nykytodellisuuteen

Moskovalaisen dokumenttiteatteriin erikoistuneen Teatr.Doc-ryhmän ohjelmistossa poikkeuksellinen historiallinen esitys 150 Reasons Not to Defend Our Motherland kertoo osmanien valtakunnan sulttaanin Mehmedin valloitusretkestä Bysantin valloittamattomaan pääkaupunkiin Konstantinopoliin vuonna 1453.
Tarinaa ovat jääneet kertomaan naiset, sillä kaikki miehet, olivat he sitten keisareita, sankareita tai pettureita, ovat kuolleet. Naiset pikkumustissaan helisyttelevät käsissään kuka mitäkin, ehkä nauloja, pullonkorkkeja, kulkusia. Itse asiassa he soittavat Dmitry Vlasikin sävellystä, esityksen mittaan soivat niin kahvikupit kuin ihmisen omasta sähköstä latautuvat laitteetkin.
Konstantinopolin piiritystä seurataan sekä osmanien että bysanttilaisten leireistä käsin. Kun imperiumi ympäriltä hajoaa, on lopulta kyse yksilön selviytymisestä. Tuhoutuako vai mukautuako? Miten paljon omia periaatteitaan voi taivuttaa selviytyäkseen?
Pari vuotta vanha teos on esityskaudellaan muuttunut profeetalliseksi, jos sen sellaisena haluaa lukea. Ei liene täysin sattumaa, että piiritetyt pukeutuvat oranssiin, piirittäjät punaiseen. Venäjän kaksipäinen kotkakin on tuontitavaraa Bysantista.
Elena Greminan ohjaus nostaa tekstin pääosaan ja tarjoaa niukasti visuaalista ärsykettä. Sitä tärkeämmäksi nouseekin äänimaailma. Kun osmanit hyökkäävät sisään petturin avaamasta portista, soi lähes sietämättömältä tuntuva triangelikonsertto. Kuolleiden keisarien rintakuvat katsovat silmät tyhjinä kaupungin hävitystä. Jokaisen despootin kohtalo on lopulta sama.

Sananvapauden puolesta

Teatr.Docin toinen Stage-festivaalilla nähtävä esitys Bolotnaya Square Case on haastatteluaineistoon perustuva esitys, joka päästää ääneen toukokuun 2012 suurmielenosoituksen yhteydessä vangittujen omaiset.
Esitys on kuin moniääninen monologi: eri ihmisten tarinat jakaantuvat kaikkien näyttelijöiden puhumaksi, jolloin persoonat katoavat. Voimakkaammin erottuvatkin tällöin arkiset huomiot, jotka korostavat toisaalta oikeusjärjestelmän järjetöntä byrokraattisuutta ja räikeää väärinkäyttöä, toisaalta harvinaisia hetkiä, joita omaiset vankilassa olevien rakkaidensa kanssa viettävät.
Teos koskettaa juuri näiden yksityiskohtien kautta. Vahvoina mielikuvina piirtyvät esiin oikeussalissa nukkuva tuomari, paperittomat karamellit tai veljelle viety lämmin villapusero. Äidit, isät, siskot, veljet ja morsiamet jatkavat omaa elämäänsä ulkopuolella, mutta osa sydäntä pysyy vankilan muurien takana.
Näyttelijät tuovat esitykseen liikettä heiluvilla riippumatoilla, mutta pelkkä teksti ja näyttelijöiden intensiivinen läsnäolokin riittäisivät.
Vangittujen omaiset ovat halunneet antaa tarinansa dramaturgi Polina Borodinan ja ohjaaja Elena Greminan käyttöön silläkin uhalla, että se saattaa vaikeuttaa yhä vankilassa tai oikeusprosessissa olevien perheenjäsenten tilannetta. Pelko ei ole aiheeton, mutta pelkoa on myös toisella puolella. Teatr.Docin toimintaa on hankaloitettu jatkuvasti ja viranomaiset yrittivät estää tämänkin esityksen ensi-illan.

Hyvyyden hankala määrittely

Göteborgin kaupunginteatterin siipien suojassa toimiva, lapsille ja nuorille ohjelmistoa tuottava Backa Teater uppoaa hyvyyden erilaisiin muotoihin teoksessa Acts of Goodness (Har du gjort en god handling någon gång?). Mattias Anderssonin ohjaus ja käsikirjoitus käyttää lähteenään useissa Euroopan maissa tehtyjä nuorten haastatteluja.
Esityksen ensimmäinen osa limittää toisiinsa kolme erilaista tarinaa, joissa hyvyys on hankalasti määriteltävää. Pahoinpitelyn uhri hakkaa ja ryöstää auttajansa. Nuori nainen pakottaa kerjäläisen omaan kotiinsa, vastaanottamaan oman ylenpalttisen anteliaisuutensa. Puolisolle tehty hyvä teko muuttuukin epäilyksen aseeksi.
Toinen osa tuo nuorten tarinat esiin sellaisinaan, paljaina monologeina suoraan yleisölle. Maailma, joka tarinoista välittyy, on pelottava ja täynnä pahuutta, rasismia ja väkivallan uhkaa. Siksi yllättävät hyvät teot kääntyvät helposti draaman aineistoksi.  Esiintyjien vaivaton yleisösuhde ja ohjauksen taitavasti välttämä tunteilu tekee esityksestä salakavalasti koskettavan, se ei koristele sanomaansa, mutta ei moralisoikaan. Nämä tarinat ovat todellisuutta eri puolilla Eurooppaa, juuri nyt.

*****

Korjaamo Teatterin Stage-festivaali

Teatr.Doc: 150 Reasons Not to Defend Our Motherland
Esitys 12.8.2015

Teatr.Doc: Bolotnaya Square Case
Esitys 14.8.2015

Backa Teater: Acts of Goodness
Esitys 15.8.2015

Arviot julkaistu Hämeen Sanomissa 19.8.2015, otsikointi ja ingressi toimituksen.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...