18 kesäkuuta, 2015

Valheet ja viettelijät luottaa pintaan

Les Liaisons dangereuses, Pierre Choderlos de Laclos’n vuonna 1782 julkaistu romaani viettelystä, kostosta ja häpeästä, on kääntynyt niin valkokankaalle kuin näyttämöllekin lukuisia kertoja.

Romaani koostuu yksinomaan kirjeistä, joten sen useat näkökulmat ja subjektiiviset totuudet mahdollistavat erilaiset tulkinnat ja lähestymistavat. Valittavana on moraalikysymyksiä, naisen asemaa ja odottaapa Ranskan suuri vallankumouskin aivan nurkan takana. Aateliston ja kansan epätasa-arvo on räikeimmillään.

Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät on Juha Kukkosen ohjaamana kuitenkin pikkutuhmaa sänkykamarikomediaa, jossa toinen toistaan koomisempi aatelishahmo vaihtaa paikkaa lakanoiden välissä. Tottahan sen voi näinkin nähdä.

Puhtaasti komediallisena ja reippaasti ylinäyteltynä alkuteoksesta jää kuitenkin pois paljon nyansseja. Henkilöillä ei ole minkäänlaista psykologiaa eikä yhteiskunnallista näkökulmaa sivuta lukuun ottamatta paria todella väkinäisesti mukaan ympättyä yleisönkosiskeluheittoa kotimaisesta nykypolitiikasta. On totta, että Laclos’n jäljiltä henkilöt näyttäytyvät joko hyvinä tai pahoina, mutta teatterinäyttämöllä tämä mustavalkoisuus on aika tylsää.

Esityksen vauhti on hengästyttävä ja pinta on komeaa. Niina Pasasen puvut ja Ari Haapaniemen peruukit ovat yksityiskohtineen ihastuttavia, eivätkä sorru liikaan autenttisuuden tavoitteluun. Miehustat aukeavat näppärästi vetoketjuilla ja rokokoohameeseen yhdistetään raikkaasti tennarit ja nilkkasukat.

Antti Virmavirran kreivi de Valmont on glamrocktähti, hänen sisääntulonsa on täynnä mystiikkaa ja elkeensä raukean dandymäisiä. Minna Suuronen hänen taisteluparinaan markiisitar de Merteuil’nä pidättelee ilmaisuaan silmien tasolla.

Sonja Salminen ja Paavo Kinnunen ovat nuorina rakastavaisina Cécile de Volangena ja ritari Dancenynä kiihkeitä ja pöhköjä. Saija Lentonen pitää hyvin puolensa Merteuil’n ja Valmontin viettelypelin nappulana rouva de Tourvelina. Juha Pulli toistaa Valmontin palvelijana viimekesäisen jänisroolinsa, vain ilman korvia.

Kun henkilöiden todelliset tunteet ja motiivit pysyvät ylidramaattisen näyttelijäntyön alla piilossa, ei kukaan henkilöistä kutsu samastumaan, kenenkään kohtalo ei kosketa. Tunteen puutetta paikkaavat Panu Varstalan ja Eero Vesterisen koreografioimat tanssit, joiden tehtävänä on peilata esiin erityisesti Merteuil’n sisäiset pelot ja epäilykset.

Suomenlinnan Hyvän omatunnon linnakkeessa esitettävä Valheet ja viettelijät tarjoaa siis paljon silmäkarkkia ja muutamia irtonauruja, mutta draaman rippusia kaipaavalle se on pettymys.

*****

Ryhmäteatteri: Valheet ja viettelijät
Ensi-ilta Hyvän omantunnon linnakkeessa Suomenlinnassa 15.6.2015
Arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 18.6.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...