10 kesäkuuta, 2015

Runsasta ja niukkaa tanssia

Kaktus-festivaalin toinen katsomissettini oli vähintäänkin yhtä hämmentävä kuin ensimmäinen. Hyvällä tavalla toki tämäkin. 

Ensimmäinen esitys oli Sonya Lindforsin Gruppen Fyralle tekemä koreografia GR8R XXXPEKT8IONZ (helpommin tavattuna GREAT(ER) EXPECTATIONS). Charles Dickensin Loistavasta tulevaisuudesta siis lähdetään, mutta päädytään kyllä ihan johonkin muualle. Ihan hirveän syvällisesti ei ole tarvis lähtötekstiä tuntea, esitys lähtee omille urilleen varsin nopeasti. 

Teos luotaa paitsi Pipin, Estellan ja Miss Havishamin suuria odotuksia, myös Gruppen Fyran omia odotuksia ja historiaa. Kovasti esitys myös kommentoi itseään, tekijöitään, nykytanssia, tanssiteatteria ja vaikka sun mitä. Jo pelkästään käsiohjelma (jonka luin kerrankin etukäteen, koska koreografi moneen kertaan siitä ennen esitystä muistutti) antaa esitykselle neljä erilaista mahdollista luentaa, joten kovin tyhjentävästi sitä en tähänkään oikein pysty purkamaan.

Hurjan hilpeä se on, ajoittain ihan älytön, välillä salaviisas, joskus aika koskettavakin. Erityisesti Virpi Juntti hääpukuisena Miss Havishamina riipaisee, hänen tanssiaan seuraan joukkokohtauksissakin.

Esityksen aikana alan miettiä, että tämä on vähän niinkuin vaahtokarkkia, pikkuisen liian makeaa, että tulee vähän huono olo, mutta kuitenkin on pakko vetää niin kauan, kuin sitä piisaa, koska tulee himo. Hupaisasti esityksen jälkeen selviää, että aulan popcorn-astioissa on tarjolla myös vaahtokarkkeja. Hahaa! Tajusinpa sentään jotakin! 

Tämän superrunsaan esityksen parina Andrea Gunnlaugsdóttirin ja Lotta Halisen Veggur/Seinä pysäyttää yksinkertaisella ja tarkkaan mietityllä ajatuksellaan sekä tinkimättömällä toteutuksellaan.

Kaksi tanssijaa ei koskaan paljasta kasvojaan yleisölle. Sen sijaan he tanssivat selin ja suurimman osan ajasta pää alaspäin. Ilman kasvoja selät, joissa kaikki nikamat ja lihakset erottuvat liikeen myötä, muuttuvat epäinhimillisiksi, jollain tavalla hyönteismäisiksi. Peter Wetzelsbergerin ja Miikka Rekolan musiikki korostaa varsin kauhuelokuvamaisia tunnelmia. 

Teoksesta tulee minulle vahva flashback joskus 90-luvun puolivälissä Kuopio Tanssii ja Soissa näkemääni Anzu Furukawan The Insect -butoteokseen. Silloinkin olin samaan aikaan todella viehättynyt ja kauhistunut siitä, miten ihmiskeho voi liikkua. Hienoja teoksia molemmat.

******

Gruppen Fyra: GR8R XXXPEKT8IONZ
Andrea Gunnlaugsdóttir & Lotta Halinen: Veggur/Seinä
Esitykset Kaktus-tanssifestivaalilla Kaapelitehtaan Turbiinisalissa 7.6.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...