25 kesäkuuta, 2015

Muutama sana yksinäisyydestä

Muutama sana Ullasta sai ensi-iltansa tammikuussa Kansallisteatterin Lavaklubilla, mutta en ehtinyt sitä silloin näkemään. Harmitti. Sitten esitys meni ja voitti Pieksämäen tämänvuotisen monologikilpailun. Harmitti vielä enemmän, etten nähnyt. Vaan kas, Valtimonteatteriin osui sopiva vierailu näin kesemmällä osana Helsinki Pride -viikkoa. 

Valto Kuuluvaisen ohjaaman monologin päähenkilön intohimon kohde on vastapäisessä talossa asuva ihana opiskelukaveri Ulla. Pakkomielteisesti Ullan elämää seuraava päähenkilö ei juuri omasta asunnostaan poistu ja kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat pääasiassa mielikuvituksen tuotetta. Fantasiat pyörivät paitsi kaukorakkauden ympärillä, myös millä tahansa tai mieluiten kaikilla aloilla tunnustetuksi tulemisessa. Yksinäisyys tekee kuitenkin kouristavan kipeää.

Raja haaveilun ja harhakuvan välillä ei aina ole ihan selvää. On helppo olettaa, että päähenkilön mielenterveydessä on ehkä montakin asiaa mutkalla. Hänen transidentiteettinsä on kuitenkin ominaisuus, ei oire tai diagnoosi. Se on tuore lähestyminen, ainakaan itse en ole ihan vasta törmännyt teokseen, jossa henkilön transsukupuolisuus olisi näin luonnollinen ja epäproblemaattinen asia. "Sitten kun olen poika..." päähenkilö toteaa ja jatkaa eteenpäin.

Eeva Turusen runollisen runsas ja monikerroksinen teksti pelaa viehättävästi kielen erilaisilla ulottuvuuksilla ja löytää yllättäviä vertauskuvia. Näennäisesti toisiinsa liittymättömät asiat muovaavat päähenkilön mielikuvitusmaailmasta todella omanlaisensa.

Elisa Salo on päähenkilön hankalissa nahkoissa notkea, yhtäaikaa leikkivä pikkutyttö ja potentiaalinen kauppakeskuspommittaja. Vaikka henkilön sisäisen maailman kommervenkit naurattavatkin, on alla surullinen pohjavire. Jos kaikki ihmiskontaktit ovat kuviteltuja, ei ihme, jos ulkomaailma pelottaa.

Monologissa valo ja ääni ovat näyttelijän vastanäyttelijöitä. Tässä esityksessä Maura Korhosen äänisuunnittelu nousee keskeiseksi päähenkilön käyttäessä Roland-sämpleriään muistin tukena ja fantasioiden mausteena. Salo luuppaa ja muokkaa ääntään loputtomasti. Alkuun vieraannuttavalta tuntuva tekniikka perustelee itsensä esityksen edetessä ja muuttuu orgaaniseksi, melkein kuin toiseksi henkilöksi.

*****

Jalostamo-kollektiivi: Muutama sana Ullasta
Esitys Valtimonteatterissa 25.6.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...