11 huhtikuuta, 2015

Yksinäisyyttä ja ihmisääniä

Päivän toinen esitys oli melko omintakeinen konsepti sekin, tosin aivan toisella tavalla kuin 99 ilmapalloa. Sivuun! -näytöskokonaisuus sisältää niin tanssia, musiikkia kuin ääni- ja liikeimprovisaatiotakin. Yhdistävinä tekijöinä ovat koreografi Ninni Perko ja säveltäjä, kitaristi Jarmo Saari. Eri illoissa nähdään tanssiteos Vieraskirja sekä vaihtuva konsertti, näkemässäni esityksessä vierailijana oli Emma Salokoski a cappella -kuoronsa Emma Salokoski Voices kanssa.

Sivuun Ensemblen tanssiteos Vieraskirja kantaesitettiin syksyllä vuosia tyhjillään olleessa Lapinlahden sairaalassa osana Kansallisteatterin Kiertuenäyttämöä. Yksinäisyyttä kolmen eri ihmisen kautta käsittelevä teos on sen jälkeen kiertänyt erilaisissa laitoksissa.

Näyttämöllä on kolme ihmistä, leskeksi jäänyt nainen, hänen tyttärensä ja alkuun vähän määrittelemättömäksi jäävä nuori mies. Ajattelin hänet ensin nuoremman naisen teini-ikäiseksi pojaksi, ja silläpä hämmennyin syvästi, kun heidän välilleen syttyi kipinä. Ei se sitten ehkä ollutkaan kolmen sukupolven tarina. Kerrankos sitä erehtyy.

Jokaisella henkilöllä on omanlaisensa identiteettikriisi päällä. Vanhempi naisista (Leena Gustavson) ei osaa olla ilman kuollutta miestään, joka on ollut hänen elämänsä keskipiste, tyttären kustannuksella. Rakkaus on iäkkäältä naiselta ehkä jo kielletty, keho sätkii kuitenkin vastaan. 

Hänen tyttärensä (Kati Kallio) taas sätkii urallaan, tiukat leikkaukset ja tarkka koreografia sitoo hänet työhönsä. Ihmissuhteelle ei ehkä ole tilaa. Tyttären silmien kautta äiti näyttäytyy ripustautuvana ja heikkona. 

Nuori mies (Mikko Niemistö) taas etsii omaa miehisyyttään. Hintelä ja kiusattu poika hakee lisäharteita jääkiekkovarusteista. Vaikka kaikki henkilöt esityksen kaaren myötä kohtaavatkin toisensa, jäävät heidän tarinansa kuitenkin toisistaan erillisiksi. Runolliset tekstit pyrkivät avaamaan henkilöiden sisäistä monologia.

Tanssi on kovaa, kulmikasta ja voimakkaan merkityksellistä, välillä myös valitettavan alleviivaavaa ja kliseistä. On hassua sinänsä, että esitystaiteen kohdalla tuskailen usein tarinoiden ja henkilöiden puutteen takia, kun taas tanssiteoksessa liian tarkasti piirretyt henkilöt tai juonenkäänteet tuntuvat vierailta ja kaipaan jotenkin abstraktimpaa ilmaisua. Aina on oma pää jotenkin väärässä lokerossa!

Vieraskirja jää minulle esityksenä aika etäiseksi. Se on kuitenkin vasta illan ensimmäinen näytös. Toinen näytös on kollaasi Emma Salokoski Voices -kuoron ohjelmistosta, Salokosken omasta tuotannosta sekä tanssijoiden (edellisten lisäksi Tiia Hämäläinen) osittain improvisoidusta, osittain Perkon koreografioimasta liikkeestä. 

Saarta ja Salokoskea olen fanittanut ennenkin. Musiikki ja ihmisäänten kauneus osuu omaan tunnehermooni, tanssi taas antaa katseelle suuntaa, jos kohta ei niin hirmuisen paljon kosketakaan. 

*****

Sivuun Ensemble: Sivuun! - näytöskokonaisuus
Esitys Stoassa 11.4.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...