Robert (Oskar Pöysti) ja Eva (Nina Palmgren) tulevat kotiin laskettelulomalta, mutta jokin on muuttunut. Keittiössä on outo ruukkukasvi ja sohvapöytäkin on eri paikassa kuin yleensä. Hämmentävää.
Vielä hämmentävämpää on se, että oikeastaan taidetaakin olla loman ajaksi kukkia kastelemaan lupautuneiden Judithin (Maria Ahlroth) ja Sebastianin (Viktor Idman) kotona. Vai onko Robert kuitenkin heidän lapsensa ja Eva heidän au pairinsa? Vai kuka nyt olikaan kenenkin puoliso?
Se, mikä kullekin henkilölle on todellisuutta, muuttaa muotoaan jatkuvasti Marius von Mayenburgin näytelmässä Perplex (suomeksi siis hämmentynyt). Tai todellisuus ja todellisuus: Mayenburg siteeraa häikäilemättä Platonin Luolavertausta. Todellisuus on vain tulkintaa luolan seinällä tanssivista varjoista.
Janne Pellisen ohjaama esitys on kepeydessään ja hyväntuulisuudessaan todella helposti lähestyttävä, mutta hämmentää katsojaa suloisesti. Sanon suloisesti siksi, että en oikeastaan edes yritä "pysyä kärryillä" tai "ottaa haltuun" vaan nautin vain häpeämättömästi taitavasti kirjoitetun tekstin taitavasta toteutuksesta. Välillä niiaa surrealismin puolelle, välillä ollaan porvarillisessa kamarinäytelmässä. Mayenburg koputtelee leikkisästi myös teatterin neljättä seinää.
Loma-asunnon kaapista löytyy natsivarusteita, naamiaisasut eivät aina osu nappiin, mies löytää seksuaalisuutensa rakastuttuaan hirveen (missä olet, Leea K.?). Hämmentävintä minulle lienee lopulta kuitenkin se, että pekonidrinkkejä on ihan oikeasti olemassa. (Yök. Tottakai googlasin.) Olennaisinta lienee näiden hyväosaisten nuorten aikuisten tarve löytää edes jotain merkityksellistä elämäänsä, olkoonkin se vaikka harhakuvaa.
Minun ja helsinkiläisen teatterin kuherruskevään ominaispiirre on tuoreus: paljon on tekijöitä, joiden käsialaa (tai maneereja) en vielä tunne, moni esitys viehättää jo pelkästään siksi. Viiruksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, vaan tämän nelikon työskentelyä on ihastuttavaa seurata, pallo lentää kauniisti pelaajalta toiselle. Kun teksti ja sen henkilöt ovat jatkuvassa muutostilassa kuin ameebat, on näyttelijöidenkin oltava koko ajan herkkänä. Nämä ovat ja miten vaivattomalta se vaikuttaakaan!
Testasin muuten tarjolla ollutta tekstitystä Thea-sovelluksen kautta. Teatteri Viirus panostaa esteettömyyteen ja säännöllisesti tarjolla olevien tekstitettyjen esitysten lisäksi on tehty myös mm. kuvailutulkkausta yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.
Tekstitys helpotti esityksen vastaanottoa aika paljon, vaikka sitä ei koko ajan tarvinnutkaan vilkuilla. Tovi meni, että sain laina-iPodin sellaiselle etäisyydelle ja sopivaan kulmaan, ettei tarvinnut hirveästi heilutella päätä, jos tuli tarve joku sana tarkistaa.
Jonkin verran oli ajoitusongelmia, mutta pääsääntöisesti tekstitys pelasi mainiosti. Tosin lopulliseen esitysversioon nähden oli tekstiin ilmeisesti tehty jonkin verran lyhennyksiä, nämä poistetut repliikit näkyivät kuitenkin tekstityksessä. Pikku juttu, ei haitannut muuten oikein mainiota kokemusta.
*****
Teatteri Viirus: Perplex
Esitys 10.4.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!