07 maaliskuuta, 2015

Sanat ovat tarpeettomia, kun ilmaisu on kirkasta

Käyn katsomassa Kuopion Kaupunginteatterin esityksiä säännöllisesti, en ihan jokaista, mutta useamman kerran vuodessa. Harvemmin kuitenkaan kirjoitan niistä, sillä lähes kaikissa näkemissäni esityksissä näyttämöllä on perheenjäseneni, minkä taas koen vahvana jääviystekijänä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Kuopiossa tehdään laadukasta teatteria, taitoa löytyy runsaasti niin näyttämöltä kuin sen takaakin, ja ohjelmisto on pääosin kiinnostavaa, rohkeitakin valintoja tehdään.

Nyt on ohjelmistossa sellainen rohkea helmi, että on ihan mahdotonta olla siitä kirjoittamatta. Sattuneesta syystä jätän kuitenkin yksittäisten näyttelijöiden arvioinnin väliin ja totean vain - täysin vilpittömästi - että kaikki tekevät todella priimaa työtä. Näyttämöllä nautitaan ja se välittyy katsomoon, ensemble soi yhteen, mikä toki onkin suloisen sopivaa esityksen musikaalisessa viitekehyksessä.

Kyseinen teos, tsekkiläisen Miroslav Krobotin ohjaama I Hired a Contract Killer, joka perustuu Aki Kaurismäen samannimiseen elokuvaan, on jotakin todella odottamatonta ja omaperäistä, eikä ainakaan minulla ihan heti tule mieleen vastaavaa.

Elokuvasta jäljellä on perusjuoni, mutta muuten tarjolla on mielenkiintonen päällekirjoitus. Vesilaitoksen sijaan Henri Boulanger saa potkut kakkosviulun soittajan tehtävästä Mozartin Taikahuilun alkusoiton jälkeen, mutta ei koskaan pääse työpaikalta pois. Andrej Durikin lavastama orkesterimonttu taipuu moneksi, kuten taipuvat orkesterin soittajatkin. Esitys on teatteria teatterissa, leikki, joka tempaisee mukaansa ja jonka maailman absurdit lainalaisuudet (tai niiden puutteen) huomaan ostavani saman tien.

Kaurismäen tarina on yksinkertainen ja inhimillisistä perustunteista kumpuava. Työstään kaiken elämänsisällön aiemmin saanut lohduton Henri yrittää itsemurhaa muutamankin kerran, mutta liian arkana epäonnistuu. Ratkaisu on siis palkkamurhan tilaaminen - itselle. Ennen kuolemaa Henri ehtii kuitenkin kokea niin ensihumalan kuin ensirakkaudenkin, ja siihen se kuolemankaipuukin tyssää. Tilauksen peruutusehdot ovat kuitenkin kovin kimurantit.

Sanojen suhteen esitys on yhtä säästeliäs kuin elokuvakin, mutta näyttämöllä tapahtuu sitäkin enemmän, kun vain pääsee hiljaisuuden yli. Henri ja kohtaamansa ihmiset ovat näennäisen kivikasvoja, mutta Krobotin puhdistama ilmaisu paljastaa paljon. Henkilöiden totisuus ja tyylitellyt fyysiset reaktiot lähestyvät klovneriaa. Ilmaisu on samalla pilkuntarkkaa ja ilmavaa, hiljaisuus on paljonpuhuvaa ja kiehtovaa.

Sanojen sijaan suuret tunteet purskahtavatkin esiin Taikahuilun sävelin! Aina ei ääniala riitä jokaiseen nuottiin, mutta se ei estä mitään. Soittajat puhkeavat sooloihin, duettoihin ja kvartettoihin ja laulavat sydämensä pohjasta, itsekin yllättyen siitä, mitä suusta pääsi. Oho!

Krobotin - kuten Kaurismäenkään - henkilöt eivät ole psykologisia, he ovat "what you see is what you get" -ihmisiä. Paljaudessaan he ovat ihan hirmuisen traagisia ja liikuttavan humoristisia.

Uskon, että tämä esitys varmasti jakaa katsojat. Näkemässäni esityksessä huomasin usein olevani se ainut ääneen nauraja, jolla melkein turskahtaa räät rinnuksille, kun lavalla ährätään itsemurhaa kaasuhellan kanssa.

Toisaalta ehdin myös itkeä tirskauttaa pariinkin otteeseen, kun Taikahuilun sävelet osuivat juuri oikeaan tunnehermoon (saksaa en ymmärrä yksittäisiä sanoja enempää, joten valitettavasti tekstin tuoma lisätaso jäi minulta osassa kappaleista kokematta). Ja tämä kaikki siis vähän reilun tunnin mittaisessa esityksessä. Olennaiseen keskittymisen juhlaa!

Esitys pyörii vain tämän kevään, joten Itä-Suomen matkaa kannattaa todella harkita. Tosin näkisin tämän esityksen helposti millä tahansa kotimaisella tai kansainväliselläkin festivaalilla.


*****

Kuopion Kaupunginteatteri: I Hired a Contract Killer
Esitys 6.3.2015

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...