10 helmikuuta, 2015

Totinen perhedraama väsyneestä äidistä

KokoTeatterin Tyttö tulossa -näytelmää kuvataan psykologiseksi trilleriksi, mutta se ei ole oikein kunnolla kumpaakaan. Nuoren irlantilaisen Nancy Harrisin näytelmän on kääntänyt ja ohjannut Anna Veijalainen. KokoTeatterin ohjelmistossa esitys on yllättävän totista perhedraamaa.

Hazel on viimeisillään raskaana. Hän on vaihtanut menestyneen lakimiehen uran yhden naisen maahantuontifirmaan. Oliiviöljylaatikoita pursuaa joka paikassa ja lähetyslistat ovat ihan mitä sattuu. Plastiikkakirurgipuoliso Richard tekee hyväntekeväisyyttä toisella puolella maailmaa ja kahdeksanvuotias Daniel oirehtii koulussa ja kotona. Hazel on todella väsynyt. Yllättäen ovelle ilmestyy matkalaukkuineen topakka Annie, jonka Richard on palkannut Hazelin avuksi. Seuraa tapahtumaketju, joka hajottaa lopulta koko perheen.

Niin teksti kuin ohjauskin hukkaa monia mahdollisuuksia tunnelman tiivistämiseen. Esiin ei nouse keskeistä teemaa, on vaikea sanoa, mistä näytelmä kertoo. Kysymyksiä on liikaa, eikä mihinkään oikein vastata.

Ohjaus keskittyy kauhunhetkiin

Veijalainen keskittyy pääväittämän kirkastamisen ja henkilöiden syventämisen sijasta äänimaailman alleviivaavasti korostamiin kauhunhetkiin. Esityksen hektinen tunnelma tuntuu pikemminkin levottomalta kuin piinaavalta, eikä tekstin tarjoamiin täkyihin tartuta. Pelkkä terävä veitsi kädessä ei riitä uhkaksi, jos ote kahvasta on voimaton.

Katja Joutsijoki kannattelee Hazeliaan romahtamisen partaalla kyllä mallikkaasti. Sesa Lehdon Richardista ei saa oikein mitään otetta, tosin niin on hahmokin kirjoitettu kovin yksiulotteiseksi nuljaskaksi. Sen sijaan Nelly Hristova lataa Annieen kerroksia, hänessä on kiinnostavaa mysteeriä, joka kantaa koko henkilön kaaren. Annie on viaton tyttö ja laskelmoiva peluri, mikä pitää jännitettä yllä aina hänen paikalla ollessaan. Daniel-poikaa ensi-illassa esittävä Eetu Alppi on mainio niin kilttinä kuin vähän demonisenakin.

Häiriintyneen perheen ja nykypäivän äitiyden haasteiden kuvauksena Tyttö tulossa on ihan kelpo keskivertodraamaa, mutta trillerinä se on pettymys.

*****

Suomen kantaesitys 6.2.2015, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 10.2.2015, väliotsikko toimituksen

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...