20 helmikuuta, 2015

Roskaa ja robotteja

Zodiakissa näkemäni Tomi Paasosen 2nd Nature pistää kirjoittajan koville. Yleensä esityksestä lähtiessä alkaa jo jonkinlainen kela pyöriä päässä ja mietin, mitä siitä muotoutuisi blogaukseksi asti. 2nd Naturen jälkeen sen sijaan lyö tyhjää ja pitkään. 

Alussa on roskaa, erilaista muovijätettä, joka peittää niin esitystekniikan kuin tanssijatkin. Primitiivisen oloista tanssia ja ääntelyä. Yhdestä muovikasasta kuoriutuu nainen makaaberina kalukukkaronaan eläimen pääkallo. Hän huutaa jotain katsomoon, mutta naamion vuoksi en saa selvää kuin ihan lopussa. "Ferrari, perkele!" 

Toisesta, pienemmästä kasasta, ojentuu lonkeromainen käsi. Tuulikone pöllyttää muovinriekaleita. Ilpo Väisänen tuottaa taustalla elektronista musiikkia. Mietin, että okei, tässäpä minulle nyt osoitetaan, kuinka nykyihminen tuottaa jätettä ja hukkuu siihen ihan huomaamattaan. Mutta miksi tämä kestää näin kauan?

Sitten yhtäkkiä tanssijoiden kanssa näyttämöllä suristelee lentävä robotti. En ihan ymmärrä, että miksi, mutta näyttää hauskalta. Pian siellä heiluu myös jalaton ja päätön verkkatakki. Lopulta esiin kuoriutuu kaksi ihmistä, mies ja nainen (Ville Nylén ja Sanna-Maria Santos), jouluteemaisissa alusvaatteissa. Heidän liikkeensä on sähköisiä impulsseja, groteskia kouristelua, arkista hytkettä. Assosiaatiot kyllä sinkoilevat, mutta mikään ei kiinnity mihinkään.

Ehkä isoin ongelmani esitystä katsoessa oli, että menee todella kauan, ennen kuin saan kiinni tyylilajista. Olen pitkään aika kiusaantunut, enkä osaa päättää, että ollaanko siellä nyt kieli poskessa vai tosissaan. 

Sitten kaikki muuttuu. Pehmoeläimiin kietoutunut Maija Karhunen ottaa lavan haltuun. Hän on risteilyemäntä helvetistä, jolla on paitsi pari elektronista robottia (vanhaa mallia), myös lihaisat kyborgit. Roskan keskellä robotit jumittuvat, menevät tilttiin ja sekoilevat ja lopulta Karhusen on soitettava tekniseen tukeen.

Kiinnostavana alkanut monologi kuitenkin jatkuu aivan liian pitkään. Väliin leikatut tekstit tuholaismyrkkyjen vaikutuksista kolisevat osoittelevuuttaan.

Yritän kovasti kiteyttää näkemääni, mutta tuntuu, että tavaraa on ihan hirveästi eikä mikään kuitenkaan oikein puhuttele. Ekologinen teema on ilmiselvä, ihan liikaakin, se tuntuu banaalilta. Tajusinko? Joo, uskoisin. Vaikutuinko, viehätyinkö? Enpä juuri. 

Aina ei osu.


*****

Tomi Paasonen: 2nd Nature
Esitys Zodiak - Uuden tanssin keskuksessa 20.2.2015



Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...