04 syyskuuta, 2014

Mahtipontista, mutta kylmää

Evita ei ole lempimusikaalejani. Juoni on luvattoman köykäinen ja hukkaa mahdollisuutensa draamaan tai henkilön kehitykseen. Tapahtumat seuraavat toisiaan ilman motivointia ja asiat, joista jännitettä henkilöihin voisi löytyä (esim. Evan lapsettomuus tai vallanhimon syyt) ohitetaan sivulauseissa. En myöskään erityisemmin pidä skitsofreenisesta musiikista, jossa teemat vaihtuvat parin tahdin jälkeen, Webberin läpisävellettyjen teosten perustyyliin. Tämä on ilman muuta makuasia.

Tästäpä syystä en ihan hirveästi innostunut TTT:nkään Evitasta, vaikka siinä on toki paljon hyvääkin. Laura Alajääski laulaa haastavan materiaalin Evitana hienosti, vaikka korkeimmat sävelet menevätkin taidon äärirajoille. Juha-Matti Koskelan kertoja-Che on karismaattinen veto ja laulajana Koskela on tosi monipuolinen. 

Esityksen ainoat väreet sain kuitenkin Emmi Kaislakarin Rakastajattaresta, joka on samalla niitä ärsyttäviä dramaturgisia ongelmia: teoksen upein kappale laitetaan laulettavaksi nimettömälle henkilölle, jota ei ole esitelty mitenkään ja joka poistuu tarinasta biisin jälkeen, hirveää tuhlaamista minusta. Kaislakari on kuitenkin aivan huikea!

Tiina Puumalaisen ohjaus maalaa isoja linjoja, mutta yksityiskohdat tai rosot, joista saisi emotionaalisesti kiinni, puuttuvat. Kuoro toimii, joukkokohtaukset toimivat, Osku Heiskasen koreografiat ovat yhtä siveitä kuin ennenkin. Kaikesta huokuu taito, mutta pelkkä suuruus ja mahtipontisuus ei oikein riitä. Ainakaan minulle. Menen musikaaleihin aina nessut tanassa, nyt jäi kuitenkin silmäkulma kuivaksi.

****

Tampereen Työväen Teatteri: Evita
Ensi-ilta 3.9.2014

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...