Christopher on 15-vuotias, todennäköisesti autisti. Hän on loputtoman kiinnostunut yksityiskohdista ja matemaattisesti erityislahjakas, mutta ei osaa lukea muita ihmisiä eikä ymmärrä metaforia.
Joku on surmannut naapurin koiran ja Christopher alkaa salapoliisina ratkoa rikosta. Koiran tapaus selviää, mutta samalla paljastuu paljon suurempi mysteeri, joka johdattaa aistiyliherkän pojan läpi pelottavan Lontoon.
Mark Haddonin kirjaan perustuva ja Simon Stephensin sovittama, viime vuonna mm. parhaan näytelmän Olivier-palkinnon napannut teksti on kiehtova ja avaa salaisuuksiaan pikkuhiljaa.
Otso Kauton ohjaus ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin nousee lentoon. Esityksen alkupuoli on jopa pitkäveteinen, Tarja Lapintien ankean värisen lavastuksen ja puvustuksen korostaessa tätä.
Mutta odotus palkitaan, toinen näytös muuttaa kaiken, kun näkökulma siirtyy Christopheriin ja ympäröivä todellisuus alkaakin avautua aspergerin syndrooman kautta. Yhtäkkiä lavastus onkin täysin perusteltu ja toimiva, tarina nappaa kyytiin ja vie mennessään. Muut ihmiset nähdään Christopherin silmien läpi ja kuinka kummallisilta he vaikuttavatkaan!
Kyösti Kallion valo- ja TJ Mäkisen äänisuunnittelu rakentavat kerroksia pojan omintakeiseen maailmaan.
Herkullisia kohtaamisia
Jyrki Mänttäri tekee Christopherin haastavan roolin väistämisen ja poisjättämisen kautta. Ei ole helppoa, kun draamahenkilö ei koskaan valehtele, ottaa kaiken hänelle sanotun kirjaimellisesti eikä viihdy kontaktissa. Mänttärin Christopher on kuitenkin koko ajan valtavan läsnä ja aistiyliherkkyys välittyy ahdistavana tehden olon epämukavaksi myös katsomon puolella.
Auvo Vihro ja Minna Hokkanen ovat raadollisen inhimillisiä Christopherin vanhempina, joiden keinot pojan kanssa selviämiseen eivät aina kestä päivänvaloa. Miia Selinin opettaja rakentuu hienovaraisen taitavasti Christopherin turvaksi. Muu ensemble urakoi Christopherin matkan varrelle läjän satunnaisia kohtaamisia, joista osa on varsin herkullisia.
Näytelmä puhuu erilaisuudesta ilman ylhäältäpäin tulevaa sääliä ja osoittaa meidän ”tavallisten” maailman melkoisen järjettömyyden. Kun pehmentävät filtterit puuttuvat, paljastuu pinnan alta liuta pelokkaita ihmisiä.
*****
Suomen kantaesitys 2.9.2014, arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 7.9.2014, väliotsikko toimituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!