23 elokuuta, 2014

Personan kaksi puolta jäävät irrallisiksi

Stage-viikonloppuni toinen esitys oli näyttämöversio Ingmar Bergmanin Persona-elokuvasta. Ville Kurjen ohjaama esitys tarjosi yhden hienoimmista näkemistäni roolitöistä pitkään aikaan, mutta ei kokonaisutena noussut samalle tasalle.

Minna Hämäläisen tulkinta ilman fyysistä tai psyykkistä syytä puhumattomaksi muuttuneesta Elisabethistä on pakahduttavan upea. Hämäläisen työ on tarkkaa, painostavaa ja terävää. Elisabeth ilmaisee tunteitaan vain pienillä eleillä ja ilmeillä, mutta jättää usein katsojan epätietoisena etsimään merkityksiä.

Elisabethin mykkyyttä vastaan häntä hoitava Alma puhuu lakkaamatta. Alman puhe on tyhjää, vaikka hän paljastaakin itsestään näennäisen paljon. Sofia Molinin tulkinta Almasta pysyy loppuun saakka aika pinnallisena, silloinkin kun rooli vaatisi voimaa ja tietynlaista painajaismaisuutta.

En löydä naisten väliltä sellaista sulautumista, mitä tarina antaisi odottaa, vaan tuntuu, että katson kahta toisistaan erillistä roolisuoritusta. Harmi sinänsä, Kurjen sovitus ja ohjaukselliset ratkaisut projisointeineen ovat muuten mielestäni varsin mainioita.

*****
Esitys Stage-festivaalilla 23.8.2014


Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...