17 toukokuuta, 2014

Kafkaa ja ristiinpukeutumista (siis nukketeatteria)

Kävin tällä viikolla katsomassa kaksi aikuisille suunnattua nukketeatteriesitystä Mukamas-festivaalilla. Nukketeatteri on minulle lähes täysin tuntematon laji, lapsuuden jälkeen olen nähnyt ihan muutamia esityksiä. Tästä syystä olen todella vieraalla maaperällä, objektiiviset mittarit täysin hakusessa. Niinpä nyt mennään aika rankasti musta tuntuu -kriteeristöllä.

Ensimmäisenä näin slovenialaisen esityksen The Trial or the Woeful Story of Josef K. Kafkan inspiroimaa siis. Alkuteos Oikeusjuttu on sen verran monitasoinen, että odotettavissa saattoi olla mitä tahansa. Kovin hyvin en Oikeusjutun juonta ennalta muistanut, mutta toisaalta en myöskään kokenut, että se olisi mitenkään haitannut. Luovuin aika nopeasti tarinan ymmärtämisen paineista.

Esityksessä puhutun saksan tajusin joidenkin yksittäisten sanojen osalta, slovenia sen sijaan ei kuulu minkäänlaiseen kielipankkiinMuutamat keskeiset lauseet saatiin englanniksi. Kieli tai sanat ylipäätään eivät olleet pääasia, vaan teksti välittyi minulle enemmänkin musikaalisena elementtinä. 

Eli kun jätetään pois narratiivi ja teksti, mitä jää? Se musikaalisuus ainakin, pidin todella paljon siitä, miten näyttelijät käyttivät rytmiä sekä erilaisia niin itsestään kuin esineistä lähteviä ääniä. Esineet. Tietenkin. Niiden käyttäminen ylipäätään on minulle sen verran tuore lähestymistapa, että ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen idea, että minua kiinnostaa. Sain runsaasti riemastuksen kokemuksia erilaisista nukeista, käsistä ja esineistä, ylipäätään monista erilaisista tekniikoista ja oivalluksista, joita lavalla oli. Samoin näyttämö itsessään, erilaisilla vinsseillä varustettu mökki ja moneksi taipuva kaappi herättivät minussa jatkuvasti uusia oivalluksia. Pidin esityksen totisesta huumorista.

Ei se täysin ongelmaton esitys ollut. En ole mikään suuri yleisön osallistamisen ystävä ja esityksen ”valeloppu” lässäytti tunnelmaani lisää. Kuitenkin olin esityksestä kokonaisuutena melko vaikuttunut.


TEHDAS Teatterin ja Hox Companyn John - Eleanor puolestaan oli perin hilpeä esitys 1300-luvulla eläneestä John Rykeneristä, joka vietti ison osan elämästään naiseksi pukeutuneena. John/Eleanor toimi yleisenä naisena ja hänen kuulustelupöytäkirjansa on toiminut inspiraationa ja lähdemateriaalina esitykselle.

Merja Pöyhösen ohjaamassa viistossa teoksessa esiintyivät nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi sekä keskiaika- ja queer-tutkija Tom Linkinen. Esitys oli yhdistelmä nukketeatteria ja historialuentoa, kummankin esiintyjän hoitaessa omat tonttinsa. Hyperaktiivisen Väntsin ja hieman kuivakan Linkisen yhteispeli toimi mainiosti.

Vahvailmeiset käsinuket (Vai sorminuket? Nyt on sanasto ihan vierasta! Etusormessa on se pää ja loppukäsi toimii paitsi vartalona, myös kätenä. Kätevää ja kiehtovaa.) nähtiinkin sitten varsin pornografisissa tunnelmissa, kun Eleanor pääsi panemisen makuun. Luulin, että viime kesänä Edinburgh Fringessä näkemäni Boris & Sergey's Vaudevillian Adventure olisi ollut härski, mutta tähän verrattuna se oli korkeintaan pikkutuhmaa puuhastelua.

John - Eleanor oli ihan mahdottoman hauskaa katsottavaa juuri siksi, että se ei kainostellut aiheensa kanssa lainkaan. Kaiken tämän profaanin ja ilveilijämeiningin ohessa oli myös todella kauniita ja herkkiä kohtauksia. Väntsin kasvoilla ja käsissä Eleanorista rakentui ihan oikea ihminen, jota kohtaan voi tuntea myös myötätuntoa. Maallisten viettien rinnalla kulki myös pyhyyden kokemus.


Näin myös puolet kolmannesta esityksestä, mutta puolikkaasta kirjoittaminen ei olisi korrektia. Sen verran sanon kuitenkin, että ei ihan uponnut käsitteellinen esitystaide tällä kertaa. Muutenkin tänä keväänä olen jättänyt aika paljon kirjoittamatta näkemistäni esityksistä. Jos olen töissä, on esityksestä kirjoitettava riippumatta siitä, onko se omaa taidehermoa kutkuttava vai ei. Blogikirjoitusten suhteen menen täysin vaistonvaraisella periaatteella: jos esitys jättää minuun jonkun positiivisen jäljen, silloin yleensä koen tarvetta siitä myös kirjoittaa. Jos taas ei jätä, en halua kuluttaa omaa tai lukijan aikaa nihkeilyyn. Sitä on ihan riittävästi muutenkin! 


*****

Esitys Mukamas-festivaalilla 13.5.2014

Esitys Mukamas-festivaalilla 16.5.2014


Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...